lauantai, 24. marraskuu 2018

Valosta pimeyteen. Vai sittenkin toisin päin?

Päädyin nyt paluumatkaajaksi. Viiden vuoden jälkeen. Vai sittenkin kuuden? Oli miten oli, niin täällä ollaan kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Välissä on tullut matkattua siellä, täällä ja tuolla. Tehtyä ja oltua tekemättä. Itkettyä, naurettua, rakastettua ja tuskailtua. Siis eletty sitä ihan jokapäiväistä elämää jota jokainen meistä joutuu elämään.

Tarkoitus olisi saada aikaan, siis kirjattua jälleen elämää näille sivuille. Onnistuuko se, se onkin arvoitus, sillä kirjoittaja minussa on edelleen vahva mutta jotenkin tuntuu, että se eläjä minussa on tänä päivänä vahvempi. 

Yksi työkavereista sen sanoikin; Henkireikä. Tämä blogi oli aikanaan minulle henkireikä. Helpotus kaiken arjen keskellä. Paikka, jossa sai olla oma itsensä, jossa ei ollut vain ja ainoastaan äiti ja vaimo. Niinpä.

Tänä päivänä olen niin paljon enemmän. Ja sittenkin; olla äiti ja vaimo on se tärkein osa elämääni. Nyt, eilen ja huomenna.

tiistai, 30. lokakuu 2012

Hermoromahdus.fi

Kyllä se nyt taitaa olla niin, että jätän tämän vuodatuksen blogin nyt toistaiseksi vain kellumaan ja hillumaan omaa elämäänsä. Siis oikeasti. Aina siitä kesäisestä kipistä asti roskapostia on virrannut milloin enemmän ja milloin vähemmän. Ei hajuakaan vaikuttaako viimeaikaiset lisäongelmat koko blogin käytössä asiaan, mutta tuntuu että roskapostimäärä on kasvanut uudelleen ihan räjähdysmäisesti eli joka aivaten ainoa kerta kun sisään pääsee saa ensimmäisenä merkkailla roskapostia toisena perään. 

Ihan suoraan sanottuna, vtuttaa moinen! Uusia kommentteja pukkaa kuin sieniä sateella heti kun blogi on muutaman tunnin "pimeänä" eikä todellakaan jaksa enää naurattaa moinen. Sitkeyskin alkaa olla lievästi kateissa sillä hei. Kirjoitusmotiivia syö tehokkaasti useampaan kertaan tapahtunut "hups, katosi koko päivitys kun tallensin"-toiminto. Tämä blogi on kuitenkin ollut minulle hyvin tärkeä osa ihan arkielämääni ja se, että yhtäkkiä tämä on mennyt tällaiseksi että ensin pitäisi kirjoittaa johonkin talteen teksti ja sitten siirrellä...

Ei. Jotenkin se ei nyt vastaa sitä kuvaa jonka itse olen bloggaamisesta itselleni kehittänyt. Joten niin. Toistaiseksi kirjoitan vain ja ainoastaan wordpressin puolella, olkoonkin että se joissain määrin harmittaa sillä hei, tämähän on ULKOISESTI minun blogini ihan täysin ja tätä taustaa ei taida millään saada siirrettyä wordpressille. Höh. Tervetuloa jatkossa siis wordpressin puolelle lukupuuhiin. Ehkä se blogiosoitekin siellä on jotenkin selkeämpi, mene ja tiedä.

Se on moro täältä sängynpohjalta!

tiistai, 30. lokakuu 2012

Jahans, jahans...

Reipashenkinen meno, sano! Siinä speden einehtiessä aamupalaa koetin muokkailla tätä wordpressiä edes jotenkin mieleisekseni. No, toteanpa että suht hyvinhän tämä sujui, muutaman kerran tosin googlailin neuvoja kun siis oikeasti. Vuodatuksella on tottunut juuri tiettyyn systeemiin.

Spedeä tarhaan nakkoessani pyörähdin kaupallakin sillä daa, meidän lihalämpömittari on POIKKI! Siis KATKI! Älytöntä!!! Kun tietäisi kuka sen on pätkäissyt ja miten sillä daa... Ei ne nyt yleensä kai katkeile, tai mistäs minä tiedän vaikka se olisi ihan jokapäiväinen juttu. Siinä samalla nappasin sitruunateepaketin ja eukalyptuspastilleja ja hunajaakin oli tarkoitus ottaa vaan jopa iski iloinen yllätys hunajahyllyllä! (Nyt päästään jännittämään osaanko liittää kuvan...)

 

Oooh, kuva!!!! Se onnistui! Takaisin asiaan... Vaan jotta nyt kelpaa räkiä ja pärskiä ja vaikkas mitä! Nenä on kyllä superhellänä ja silmiä kirvelee ihan simona, minullehan räkäröhnäily tarkoittaa myös massiivista silmävuotoa. Isommat tenavat oli onneksi einehtineet omat aamiaisensa siihen mennessä kun kotiin ennätin ja sainkin nakottua heidät kokolailla samantien ovesta pihalle meluamaan. Ei voi tajuta kuinka paljon voi lähteä ääntä kahdesta KESKUSTELEVASTA lapsesta?!

Mutta niin, tosiaan. Toteanpa nyt että keli meni ihan ketuiksi! Voi YÄK! Meidän oma pikkutiemme on ihan superliukas jäätikkö jonka päällä lilluu vesikerros, isot tiet sen sijaan on silkkaa sohjoa. No, onneksi ei tarvitse tänään enää poistua ovesta kuin sen, että noutaa speden tarhalta. Ja nyt kuulkaa luulen että tutkailen vielä kotvan tämän blogialustan käytäntöjä. Saakohan tätä kirjoituseditorin pohjaa jotenkin suurennettua? Sen perään oikasenkin jälleen vällyjen alle sillä oikeasti, ei tämä olo nyt edelleenkään ole alkuunkaan normaali.

 

tiistai, 30. lokakuu 2012

Varasysteemejä

Joopa joo. Kun tämä vuodatus nyt tuntuu kippivän ja tekevän vaikka mitä tempauksia ihan nonstoppina niin perustin, ihan varmuuden vuoksi, blogin wordpressiin. Todnäk ainakin toistaiseksi kirjoitan tekstit sinne, copypastean ne tähän osoitteeseen sikäli kuin tämä toimii ja jos ei toimi niin teksti on sitten vain siellä toisaalla. Helketti soikoon, ihan jo pelkän tämän sivupohjani takia tahtoisin kyllä pysytellä vuodatuksen puolella mutta niin.

Tätä temppuilua on nyt jatkunut sen verran runsaissa määrin viimepäivinä että huoh ja tämän aamuinen tökkiminen, pökkiminen ja tekstin katoilu keskenkaiken sai kyllä kupin täyteen. Sen kesäkipin vielä siedän tuosta vaan mutta nyt tämä pitäisi saada ihan oikeasti toimimaan ja KUNNOLLA! Mutta niin, se toinen löytyy tuolta. Liittelen sen sivulaatikkoonkin jos vain saan, tuntuu että se on aina himppasen säkäkysymys tätä nykyä antaako lisäillä jotain vai ei...

tiistai, 30. lokakuu 2012

Ei hyvältä näytä ei, sano

Joopa joo, se lenssu vei sitten voiton. Ja tämä vuodatuskin on alkanut tökkiä ihan miten sattuu, eilen iltapäivästä tämä taisi toeta niin että olisi päässyt päivittämään mutta eihän tällä iltapäivällä enää moiseen ollut pienintäkään jaksamista. Mutta niin se lenssu. Tai siis tämä lenssu.

Lauantainahan olin äänetön yhtiömies. Siis ihan konkreettisesti äänetön. Yksi kaveri vinkkasi naamiksessa vodkahauteen äänenavaavasta olomuodosta ja tadaa, puolisen tuntia vodkahaude kaulalla ja kas, ääni palasi vaikkakin mollivoittoisena. Jiihaa! Jos joku tahtoo tietää miten moinen haude tehdään niin simppeliä; jollekin liinalle tms vodkaa, liina kaulan ympärille, päälle muovikääre ja sen päälle kaulahuivi lämmittämään. Toimii!

Sunnuntaina olikin sitten nokka tukossa, kurkku kipeä ja olo jokseenkin pska. Ääni seilasi omia aikojaan, välillä se toimi mollissa ja välillä se katoili. Illalla alkoi olla suht selvää että työmaalle ei asiaa ole, lämpöähän se pukkasi. Soittelin työkaverille ja ennakkovaroittelin tätä, maanantaiaamuna laittelin viestiä että jep jep, ei ihmeparantumista yön aikana joten työterveys kutsuu. Rehtorille jätin viestin vastaajaan ja työterveydessä piipahdin heti ysiltä kun sairaanhoitajan vastaanotto aukesi.

Lepäilyä kolme päivää ja kyllä minä eilen lepäsinkin. Ääni elää edelleen omaa elämäänsä, välillä sitä ei ole, välillä on mutta kurkku ei ole mitenkään erityisen kipeä muulloin kuin iltasella joka johtuu kaiketi lähinnä siitä että päivän aikana tulee yskittyä superhyperpaljon ja kurkku todella ärtyy päivän mittaan. Lämpö pyörii alle 38-lukemissa eli sekään ei ole järisyttävä mutta tämä ääni ja nenästä valskaava räkä. Siinäpä järisyttävää kerrakseen!

Tänä aamuna unta olisi saattanut riittää hyvinkin sinne kuuteen mutta pah, jotain rajaa! Ensin havahduin ukon kelloon jonka jälkeen kyllä simahdin samantien umpiuneen jota kesti tasan muutaman minuutin. Spede näet havahtui vuorostaan ja länttäsi telkkarin päälle. Voi sanonko mikä? Minä lapselle höpöttämään että kello on VIIS ja telkkaria EI nyt kaivata johon lapsi pitkin hampain olikin lopulta suostuvainen.

No, se oli sikäli myöhäistä että minun oli pakko piipahtaa vessassa. Ja arvaahan sen miten käy kun nouset kotvaksi jalkeille. Kaikki se lima, joka oli yön aikana asettunut mikä mihinkin koloseen, lähti liikkeelle. Sänkyyn palattuani pidättelin vuoroin aivastuksia ja vuoroin yskimistä sillä kurkussa kutitteli ja tuntui että joka rööri on täynnä ulospyrkivää kamaa. Voi prse! Ei siinä auttanut kuin koettaa hipihipihiippaamalla nousta ylös niistämään ja yskimään, spede kun oli juuri siirtynyt puolihorretasolle.

Ja tottakai spede havahtui siihen hipihipihiippailuun sillä tämähän oli siirtynyt yöllä meidän sänkyymme. Että sellainen tapaus sitten. Nyt arvon tässä aivastaako, yskäistäkö vai vainko niistää. Tätä räkää on ja paljon! Spede menee onneksi tarhaan ja isommat suuntaa kouluun joten minä pääsen ihan rauhassa lepäilemään kunhan saan aamukuviot pois jaloista ja se on hyvä se, sillä se viimetalvinen keuhkokuume on kyllä ihan liian hyvin vielä muistissa.

Sehän alkoi himppasen samaan tapaan, siis julmetulla limamäärällä joka yhtäkkiä katosi ja katoaminen tapahtui suunnilleen samantien kun yskä muuttui kuivaksi. Eilen illalla ja nyt kun kurkkuosaston lima on pääasiassa yskitty pois alkaa yskä olla taas kuivanpuoleinen joten... No, täytyy nyt vain olla tarkkana ja jos himpankin näyttää vielä huomenillalla siltä etten olekaan työkunnossa seuraavana aamuna niin taatusti painelen torstaina lääkäriin ja pyydän katsomaan ainakin tulehdusarvot.

Muilta osin tässä ei nyt sitten oikein ihmeitä olekaan. Tai miten voisikaan olla, mieli tekisi kyllä touhata vaikka mitä täällä kotosalla mutta jaksaminen ei anna periksi ja hyvä niin. Sen verran jaksoin eilen iltapäivällä, kun siinä kotvan keittiössä istuskelin, että sain mielettömän upean remontti-idean! Lienee varsin ymmärrettävää, että ukko totesi ideasta kuultuaan että kyllä se on parempi että olet vain ja ainoastaan siellä töissä sillä tylsiinnyksissäsi keksit aina jotain kotiremppoja. Ai. Ja minusta kun idea on mahtava!

Vaan jaa kuulkaa. Taidan nyt ryhtyä tutkailemaan olisiko tuolla 5veellä aamupalatoiveita. Hiuksia ei onneksi tarvitse ihan vielä koettaa kesyttää sillä reiluun tuntiin tästä ei vielä tarhalle lähdetä joten tadaa, aamukahvia lisää! Viettäkääpä kivakivatiistai ja silleen, minä pyrin samaan vaikkakin teen sen tuolta petin pohjakerroksista.