Ja laulut laulettu, sano. Kävipä eilen illalla sitten niin, että irkku korkeimman omakätisesti tunsi itsensä erittäin huonovointiseksi siinä viiden aikaan. Hoiteli Spedeä, makaili peiton alla pojan kanssa, hampaat loukkua lyöden ja mahassa velloen. Kuudelta alkoi ripuli. Hetken päästä oksentelu. Tyyliin, kulaus vettä, oksennuksena ulos tuopillinen, suurimpia ongelmia oli joka kerta vessaan mennessä päättää istuuko vai kumartuuko ensin, kummastakin päästä kun tuli nonstoppina.

Kahdeksan aikaan irkku ei enää toiminut. Ei millään ilveellä. Ei vaan pystynyt. Junnun ehdin sänkyyn saamaan, sen jälkeen olikin jo pakko istua keittiön pöydän ääreen ja roikottaa päätä jalkojen välissä. Niin julmettua voimien katoamista en muista koskaan kokeneeni. Tähän mennessä olin oksentanut noin 5 kertaa, ripuloinut parikytä ja jalat ei vaan kantaneet. Velliä piti tehdä lapselle, mutta kun ei. Päässä heitti kun liikautti itseään, seisoessa oli pakko pitää tukea ja olo oli helvetillinen. Onneksi teini tuli kotiin.

Teki vellin äidin ohjeilla, talutti äidin sohvalle ja hetken päästä taas vessaan, haki juotavaa, otti Speden ja syötteli, vaihtoi vaipat. Laitteli nukkumaan, isoveli hoiti prinsessan sänkyynsä. Vuoroin taluteltiin irkkua vessaan ja irkun olo oli ihan oikeasti avuton. Koko irkku oli kysymysmerkkiä. Kymmenen aikaan illalla olo alkoi hieman helpottaa. Hampaat löi edelleen loukkua, mutta vesi ja jaffa alkoi pysyä sisällä. Vähin erin irkku pääsi jo omin avuin vessaan.

Yö sujui erittäin huonosti. Heräsin nonstoppina, tunnin parin välein, julmettu jano koko ajan. Kahden aikaan havahduin siihen, kuinka Spede oksensi. Velli lensi kaaressa, poika ei tainnut kunnolla huomata muuta kuin että henki ei kulkenut ja irkku säntäsi nostamaan pojan ylös. Vaatteet vaihtoon, poika väliin ja unet jatkui. Edelleen heräilin juomaan, seiskan kanttiin junnu herätti toteamalla että kyllä se nyt on aamu. Spede nukkui edelleen tyytyväisenä.

Kasin aikaan prinsessa tuli ilmoittamaan kuinka oli oksentanut siskon sänkyyn. Ja siivoamaan. Hassua, mutta tästä alkoikin sitten sakin tervehtyminen oikein tosissaan. Spede ei oksentanut vaikka sapuskoikin normaalisti, ripulia tuolla oli mutta sekin alkoi puolta päivää kohti katoamaan. Prinsessa oli elämänsä kunnossa jo tunti oksun jälkeen. Anoppi ilmoitti ottavansa tenavat kuten oli sovittu, koska pahin oli selvästi ohi. Itse tuo ei ollut edelleenkään kunnossa poskiontelotulehduksen jäljiltä ja kävisi illalla lääkärissä, mutta silti. Exä haki isommat.

Viiden kanttiin irkku säntäsi viemään lapsia anopille. Myöhään meni taas, mutta se nyt ei ole uutta kun on anopista kyse. Jokainen lasten kyläreissu valmistellaan tyyliin valtionvierailu, ja niitä on harvoin. Anoppi ei mielellään meidän tenaviamme hoitoon ota, vaikka aina kehuukin kuinka paljon helpompia nuo ovat kun tyttären lapset. Vein siis lapset, säntäsin kotiin suihkuun, sisko tulisi hakemaan ja kuskaisi meidät syömään manseen, hakisi sitten pois kun soitetaan. Ja mitä sitten tapahtui?

Heti kun selvisin suihkusta soi puhelin. Spede ripuloi, ihan selkää myöten tällä kertaa. Irkkua hieman ihmetytti kun kotona kakka oli ollut jo ruskeaa raetta ilman nestettä saati limaa. Anoppi tuumasi soittavansa kohta, kun on mitannut lämmön. Siinä vaiheessa irkkua alkoi risoa. Kyseessä on sairaanhoitaja. Joka varmasti saa nukkua silloin kun huvittaa tätä nykyä, tavata lapsia niinkuin tahtoo, jolla on itsellään viisi lasta, joka varmasti tietää miten mahatauti menee ja kuinka mahataudissa ollutta lasta hoidetaan.

Irkku paineli tupakalle. Jätti kännykän ukolle ja kehotti kysymään vain että haetaanko Spede kotiin, mikäli anoppi soittaa siis. Ei aikaakaan, ukko tulee kuistille ja tuumii, juu. Se siitä. Ei ollut kysynyt lämpöä, mutta haetaan kotiin. Irkku soitti siskolleen, kiitos mutta ei kiitos, emme tarvitse kuskia. Spede kävi siis 20 minuutin vierailulla anopilla kun tämä jo haettiin kotiin. Isommat sinne tosin jäi. Ukko tuumi autossa, ettei tää kauhean kipeältä kyllä näytä. Ei näytä ei, mutta kipeä on kuulemma, 38.2 pyllystä lämpö.

Kotona irkku syötti Speden. Ainakaan ruokahalut ei sopinut kipeän lapsen kuvaan. Nälkäkuolema oli tainnut uhata pientä kun niin veteli lautasen vauhdilla tyhjäksi. Irkku vaihtoi vaipan. Raetta. Irkku mittasi lämmönkin siinä, kun ihmetytti pojan tuntuminen käsiin. 37.7 pepusta. Eli rajalla. Kainalosta olisi ollut 37.2. Spede nauroi. Vispasi käsiään. Hauskaa tuntui olevan. Irkku totesi Spedelle "sä olet KIPEÄ, käyttäydy niinkuin kunnolla KIPEÄ vauva! Ja noin ei syödä kun ollaan kunnolla kipeitä." Spede vastasi nauramalla kahta kovemmin.

Että se näistä synttäreistä. Terveisin Spede, jota naurattaa I-H-A-N sikana aikuisten hölmöys.