Eilinen aamu oli silkkaa kuraa, jos kohta ukon puolesta niin myös ilman. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja irkun sydäntä väänsi lähettää lapsi toisensa perään kaatosateeseen. Mutta minkäs sille teki, kun autoa ei ollut pihassa niin sitä ei vain ollut. Ukon poisolo oli vielä enemmän järkytys lapsille kuin irkulle. Junnu tarkisti moneen kertaan ennen kouluunlähtöä että tuleehan se isi sitten päivällä kotiin, prinsessa taas ei asiaa niin maininnutkaan. Spede puolestaan pyöri kuin orpo piru makkarin ja keittiön väliä selvästi miettien mikä puuttuu. Suurin yllätys oli kuitenkin isompien lasten suhtautuminen asiaan.

Jo illalla poika 13v kävi moneen kertaan alakerrassa kysymässä eikö mies ole vieläkään tullut tai edes soittanut. Ei ole ei. Aamulla poika 13v oli jo täynnä huolta ja valtavaa ihmetystä ja kysyi moneen kertaan eikö mies ole muka edes soittanut missä on. Irkun vastaus ukon todennäköisestä oleilemisesta siskollaan ei oikein vakuuttanut poikaa joka lähti kouluun juuri pahimman vesiryöpyn aikaan. Pahimmin asian otti kuitenkin teini joka oli eilisen vapaalla koulusta. Tämä istui hämmentyneenä sohvalla herättyään, miettien miten on muka mahdollista että ukko ei ole edes ilmoittanut missä on.

Yhdeksän jälkeen irkun puhelin soi. Ukkohan se siellä, selvästi puolihuppelissa vielä pyysi irkkua hakemaan tämän speden kummisedältä jonne oli päätynyt nukkumaan. Aha. Ja milläs haen, reppuselässäkö? Miehen ääni oli kuulemisen arvoinen kun tämä kysyi että missä auto muka on. Olin niin kiukkua, pettymystä ja loukkaantumista täynnä että totesin vain ykskantaan että miehenhän tuo pitäisi tietää, kotona sitä ei ainakaan ole näkynyt ja suljin puhelimen.

Teini istuskeli edelleen sohvalla, soitti sitten isälleen ja hetken kuluttua tämä pyyhälsi vauhdilla keittiöön manaillen isäänsä joka ei osannut päättää ehtiikö vai ei hakemaan illalla tyttöä ja tämän ystävää. Ilmeisesti se ukon mystinen yöjalkaan katoaminen oli kiristänyt teininkin hermon äärimmilleen, takaisin olohuoneeseen mennessään tämä otti ja heitti kännykkänsä seinään. Paloiksihan se meni, kännykkä. Koska irkku kuitenkin ymmärsi paremmin kuin hyvin teinin turhautumisen irkku antoi oman kännykkänsä teinille.

Päivällä ukko kotiutui siskonsa kyydillä. Hiljaisena ja katuvaisena, todeten että tuli varmaan tehtyä hieman tyhmästi. Pitkällisten keskustelujen jälkeen ukkokin tajusi paremmin kuin hyvin, miksi irkku oli loukkaantunut ja vihainen. Asia on siis käsitelty loppuun mutta kyllä minua silti edelleen kaihertaa. Jos tilanne olisi mennyt toisinpäin niin mikä olisikaan ollut suhtautuminen? Eroahan tässä oltaisiin varmasti jo ottamassa eikä kotirauhasta olisi tietoakaan.

Vaan tämä tästä, muilta osin eilinen olikin edellisten päivien kaltainen, kokkailua, siivoilua ja lasten kanssa pälinöintiä. Illalla irkku pääsi vielä ilman lapsia saunaan ja ehkä se edellisen yön unien lyhyys sai aikaan sen, että saunan jälkeen irkku simahti kuin napista painaen sohvalle kesken CSIn tuijottelun. Tulipa ainakin nukuttua, aamulla heräsin vasta puoli kahdeksan kanttiin. Spedekin heräsi vasta kahdeksalta ja ukkoparkakin havahtui unestaan puoli yhdeksältä kun tämän kännykkä soi.

Ilmeisesti meitä kaivataan kovin mökille, pappa oli eilenkin soitellut asiasta miehelle ja lienee samaa asiaa tuo olisi toimittanut nytkin jos mies olisi viitsinyt vastata tälle. Valitettavasti mökkeilyhalut alkaa olla kaikilla jo nollassa, irkkua ei ainakaan nappaa yhtään lähteä mökille palelemaan. Onhan mökissä toki lämmin, mutta aamut. Ehei, kun voin keittää kahvit kotona keittiön lämmössä niin jo ajatus siitä että hytisisin kuuden jälkeen mökin terassilla yön jäljiltä viileässä ja kosteassa ilmassa, kaivaisin tenaville vaatetta ja saapasta, itselleni takkia toisen päälle ja hengaisin pari kolme tuntia keskenäni ulkona. Hyi. Ei iske ei.

Vaan nyt siirryn  vielä hetkeksi loikoilemaan sängynpohjalle. Aamukahvit on juotu kertaa kolme ja tenavat touhuavat sievästi yläkerrassa joten onhan tämä hetken hiljaisuus käytettävä hyödyksi. Se on moro ja viettäkää mukava lauantai!