Siis todella todella sekaisin. Ultrassa näkyi liikkuva, täydellinen kymmenviikkoinen vauva. Sydämensykkeineen päivineen. Uskomatonta! Ihme! En edes uskonut ensin lääkäriä, käskin katsoa uudestaan onko laite varmasti oikein eikä tule mitään tallennettua kuvaa mistään. Ei, siellä se köllötteli, ojenteli pientä onnetonta vartaloaan.

Kaksosraskaus, sanoi lääkäri. Toinen vauva on mennyt kesken. Ollut luultavasti valmiiksi kehittymätön, tuskin on edes sydän ehtinyt lyömään. Vuotoa voi kuulemma tulla vielä kauan, mutta mitään ei ole tarpeen asialle tehdä. Voi elämä. Olen niin sekaisin, en edes tiedä mitä pitäisi ajatella tai sanoa tai tehdä. Ja heti iski huoli, suru, epätoivo. Joinhan ne oluset lauantaina suruuni, ja vedin sen puolikkaan tupakka-askinkin. Voi ei! Teinkö tuhoa, ja kuinka paljon.

Lääkäri katsoi minua ja sanoi että olisi viisainta unohtaa koko juttu. Niillä oluilla sinä et vielä vauvalle vahinkoa tehnyt, turha edes miettiä koko asiaa. Monissa muissa maissa alkoholia nautitaan koko odotusajan, kuka enemmän kuka vähemmän. Suomessakin oli aika jolloin alkoholia ei täysin kielletty odotusaikana. Vahinkoa saa aikaan sillä että juo säännölisen epäsäännöllisesti koko odotusajan, ei sitä voi sanoa että sinä juuri nyt vahingoitit vauvaasi. Unohda unohda unohda.

Tosiasiassa, en usko että pystyn kokonaan hautaamaan pelkoa siitä, mutta pystyn sen työntämään johonkin syvälle. Anoppi meni puhelimessa sekaisin, tuumasi sitten että herttinen, kyllä sitä ennenkin odotusaikana on ryypätty, sen vatvominen lopeta. Ja miten hän nyt sitten tämän töissä kaikille kertoo, kun juuri monen kanssa surtu asiaa. Mykkä onnesta, se hän taitaa nyt olla. Ja niin olen minäkin.

Sekaisin. Ukkokin hiljeni. Ja osti lahjan, uuden ison näytön. Vauvan kuva on nyt jääkaapin ovessa. Laskettu aika on syyskuun 20. päivä. Kolmen viikon päästä sitten uudestaan ultraan, rakenne sellaiseen siis ja jos tahdon niin tottahan sen lapsivesipunktion saan. Olen sekaisin.

Kiitos teille kaikille jotka tätä tuskaa kanssani tämän blogin kautta läpi kävitte. Jaettu ilo on aina isompi, ja jaettu suru siedettävämpi. Enkelivauva on tuolla jossain, mutta enkelivauvan sisko tai veli huitoo edelleen sydämeni alla. Kaksi jalkaa, kaksi kättä ja sydän täynnä elämää.