Ja lääkäriin. Onneksi. Asian kiistämätön varmistus on parasta mitä tiedän tällä hetkellä. Tämä toivonkipinä jota jokin pitää minussa yllä on ikävä tunne, sillä se ei tunnu positiiviselta. Hullua, en osaa edes selittää mitä tarkoitan.

Tiedän ainakin sen että viime yö oli suoraan helvetistä, jos edellisenä yönä heräilinkin, niin se ei ollut vielä mitään viime yöhön verrattuna. Heräsin valehtelematta ainakin kymmenkunta kertaa, ja ainoakaan niistä en edes vauvauniin vaan johonkin, mihin lie. En edes tiedä.

Nyt alan valmistautua, siis laitan hiukset saparoille ja haen aamulehden, juon toisen kupin teetä, pesen hampaat ja sujautan nikotiinitabun kielen alle. Tässä järjestyksessä ja näillä eväillä.