Ei niiden juttujen tarvitse olla isoja, että saa hyvän mielen, pienetkin riittää. Illan suussa sain miehen houkuteltua kanssani kävelylle, eli junnu ja prinsessa pääsivät pyoräilemaan ja minä "lenkille". Jos sitä nyt edes lenkiksi kehtaa sanoa, korttelin ympäri käveltiin kun en pitempään matkaan oikein kykene. Tyhjää parempi tuokin.

Kotiin kun päästiin, niin poika 12v lähti diskoon, minä istutin ruukkunarsissit ulkoruukkuihin ja mies alkoi uutta autoa pesemään. Paremminhan ne ruosteet pystyy tutkimaan kun paskat on poissa, vai mitä? Ei yllätyksiä, eli samat mitkä oli jo aiemmin katsottu siellä killitteli. Pikkaisen siinä on kesäksi käsitöitä miehelle. Irkun hommaksi jäi lähinnä auton sisään kurkkaaminen lopuksi, onko vuotoja eli löytyykö lätäkkö lattialta. Ei löytynyt.

Miten ollakaan, lopuksi lähdimme vielä miehen kanssa kaksin käymään sittarilla, teini jäi vahtimaan pieniä. Haimme miehelle kengät ja minulle alkoholitonta siideriä tölkin. Kaiken kaikkiaan siis mukava ilta, ja kuinka vähällä vaivalla. Exä haki poika 10vn ja teinitytön yhdeksän aikaan illalla, ja mies komensi minut ja prinsessan nukkumaan. Mistä ollenkaan mahtoi arvata että hieman väsytti. Jäi itse katsomaan kiekkomatsia ja odottamaan poikaa diskosta kotiin.

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että jälleen kerran, taas, alvariinsa, nukahdin kesken Ilman johtolankaa-ohjelman... Ensimmäinen mainoskatko pimensi minun lähetykseni. Noloa. Tällä kertaa normaalikuviosta poiketen, heräilin puolen yön jälkeen ja oikein olin hereillä kahteen asti. Selibaatti lensi roskakoriin! Olisiko tuo sitten se viimeinen hyvän mielen tuoja?

Nyt riennän pyykkikoneen kimppuun, jälleen kerran, ja imuriakin näytän alakerralle ennenkuin lähdemme appiukkoa kiusaamaan joksikin aikaa. Ja niin, voi kun tänäänkin touhuttaisiin miehen kanssa jotain poikkeavaa.