Tämän aamupäivän parasta antia on ollut, eskareiden ja kerholaisten viemisen jälkeen, ukon kanssa kaksin tehty kauppareissu ja yhdessä makuuasennossa vietetty puolitoista tuntinen elokuvan parissa ruoan päälle. Ja kuka vielä väittää, että ihminen tarvitsee ihmeellisiä asioita tai uusia kokemuksia ollakseen onnellinen. Koetin kyllä muutaman kerran elokuvan lomassa vihjata miehelle, että tulin kuuntelemaan sanoja rakkaudesta. "No, keskity elokuvaan, siinä varmaan niitä tulee" ja naurunröhötykset päälle.

Yhteinen huumorintaju on yksi suhteen kantavia voimia, ja se, että elämänarvot ovat samat. Ei niinkään se, että pitää samoista asioista. Toivottavasti ainakaan tai meidän liki yhdeksän vuoden onnellinen yhteiselämämme on ollut pelkkää harhaa. Meillä kun mies on täysin urheiluhullu, paitsi että tuijottaa liki kisat kuin kisat televisiosta, hän myös hiihtää, luistelee, käy salilla pari-kolme kertaa viikossa ja nostelee kotonakin painoja.

Minähän en urheile. En ennenkuin äärihädässä tai aseella uhaten. Jonkin verran seuraan urheilua, mutta aika vähän. Minä kirjoitan, leivon ja teen ruokaa. Kudon, ompelen, remppaan ja lukisinkin jos ehtisin. Mies pitää toiminta- ja scifileffoista. Minä komedioita. Brittihuumori kaikessa kuivakkuudessaankin on minusta osuvaa, puhumattakaan BBCn tuottamista sarjoista, mies ei kestä edes kuunnella brittienglantia.

Emme edes hittolainen harrasta yhdessä mitään, jos siksi ei sitten lueta sitä, että remontti- ja rakennushommissa toimimme hyvin yhteen. Kodin isommat remontit on tehty periaatteella, minä piirrän selvät piirrustukset mittakaavaan ja mies toteuttaa varsinaiset rakentamiset, minä sitten maalaan, sahaan, hion ja tasoitan.

Mies on se jolla on hyvinkin musta-valkoinen tapa nähdä asioita, minä sitten taas "pehmitän" niitä hänen näkemyksiään. Jos saisin päättää niin luultavasti talomme olisi täynnä kodittomia eläimiä ja meillä kävisi ovet jatkuvasti kun porukkaa kulkisi sisään ja ulos. Mitä todennäköisimmin olisimme puilla paljailla ennemmin kuin arvata saattaa, mikäli mies ei painelisi jarrua minun "avoimet ovet ja jääkaapit" linjaani.

Kaiken kaikkiaan väittäisin, että minä olen unelmaliitossani ja niinhän se mieskin silloin harvoin kun siitä rakkaudesta puhuu, sanoo olevansa. Näihin lämpöisiin kuviin, irkku suuntaa tekemään välipaloja.