Kävimme ensin sittarin mammuttimarkkinoilla (turhaa), sitten verkkokaupasta hain yhden osan tietokoneelle (tarpeellinen), sitten kävimme mäkissä syömässä (tärkein tapahtuma koko reissussa) ja lopuksi vielä haettiin makuunista vino pino karkkia ja varasin pari elokuvaa illaksi... Reittimme oli siis risteilevä, ensin Tampereen Sarankulma, sitten Lielahti ja sitten Nokia. Mitä tahansa lauantain riemuksi...

Eli oliko tuo sittenkään niin turha? Niin, miten senkin nyt ottaa... Menipä ainakin mukavasti useampi tunti kaupoilla pyöriessä. Mitään en oikein tosin ostanut, jos sitten siskon pojan synttärilahjaa ja kilon tarjousjuustoa ei huomioida. Ja niin, sitä tietokoneen osaa. Niin ja sitä kiloa irtokarkkeja. Eilen ostin sentään itselleni housut Seppälän tarjousrekistä (15 euroa) ja vaaleanpunaisen fleecetakin sittarin tarjousrekistä (10 euroa).

Koska koin niin valtavaa autoilun hurmaakin vielä tuolla kulkiessamme, oli hyvin lähellä etten porhaltanut samantien isomummua moikkaamaan 150 kilsan päähän. Keli olisi ollut juuri täydellinen siihen. Kevät. Joka vuosi sama vaikutus. Autopesuakin suunnittelin siinä kodin lähetessä, mutta jotenkin hautasin ajatuksen, koska tajusin että ensinnäkin, tällä kelillä se 12 tai mitä lie euroa olisi niin hukkaan heitettyä rahaa kuin mahdollista, ja toisekseen, ei ollut hajuakaan pitääkö tuosta autosta irrottaa tai laskea tai tehdä jotain ennen autopesuun ajoa...

Edelliseen autoon verrattuna sentään tapahtunut parannusta sikäli, että tuon olen tankannut tämän puolentoista vuoden aikana ainakin neljä-viisi kertaa. Edellisen taisin tankata kerran niiden neljän yhdessä vietetyn vuoden aikana. Tämä tankkausten välttely ei oikeastaan ole edes välttelyä, miedän autossa vaan tuppaa tankki valskaamaan sisäänpäin kun se on aina yli puolillaan, yleisimmin täysi kun ajelemaan lähden. Meillä kun on miehen kanssa sikäli erilainen näkemys siitä missä vaiheessa auto kuuluu tankata, mies tankkaa aina jos on lähelläkin puolta tankkia, minusta tankin voisi päästää liki tyhjäksi ennen tankkausta.

Ja vielä suurempi parannus lienee se, että tällä kertaa edes olisin ollut valmis ajamaan ihan itse sinne autopesuun, silläkin uhalla että jäämme sinne jumiin. Mikähän siinäkin on, että olen niin takuuvarma siitä että jokin kaamea vika iskee pesulaitteisiin silloin jos olen siellä ilman miestä siinä vieressä? Niinkuin miehestä edes olisi mitään hyötyä jos laitteet jumittaisivat? Tottahan itsekin osaan soittaa pesukadun seinässä isolla lukevaan numeroon, koska olen sentään osannut useampaan kertaan soittamaan ambulanssinkin paikalle.

Koska tämän päivän kauppareissut osoittautuivat sikäli turhiksi, että edelleenkään meillä ei ole teetä, saati hammastahnaa tai vessapaperia, päädyinkin siihen että otan uuden matkan sittariin vielä tänään. Tosin sen reissun teen ilman lapsia, ja menen tuohon lähisittariin, koetanpa vielä houkutella miehenkin kyytiin... Nyt lähden noutamaan varaamiani elokuvia, makuunista tuli juuri viesti että olisi saatavilla nyt.