Tuohon edelliseen liittyen, ongelma taitaa olla ptkälti siinä, että minulla on kovin yksinäinen olo. Ei nyt aina, mutta suuren osan ajasta. Päivät ja illat menee lasten kanssa kotona, viikonloput tosiaan ei viikoista poikkea. Mies painaa hulluna töitä, joka on toki hienoa, en väitä, mutta vähät vapaat menee tuolla väkisinkin sitten lepäilyyn ja omiin juttuihinsa.

Hullua, eikö. Kaikki touhut ja jutut mitä tehtiin ennen tätä raskautta yhdessä on nyt jotenkin minun kohdaltani jääneet, enhän minä jaksa valvoa. Aiemmin otimme sitä yhteistä aikaa valvomalla ukon kanssa myöhään viikonloppuisin ja viikollakin saatoimme notkua hereillä pari-kolme tuntia lasten nukkumaanmenon jälkeen. Nyt minä nukun.

Ehkä tähän oloon vaikuttaa osaltaan myös se, että jonkinasteinen pelko on tuolla jossain koko ajan, vaikka sitä ei jatkuvasti huomaakaan. Se hassu kauhu, joka saa minut tosiaan saunankin jälkeen menemään suoraan vaakatasoon ja välttämään visusti kaikkea rajumpaa tekemistä. Lisäksi minuun on iskenyt tämä jokakeväinen hassu "ei-ole-kenellekään-asiaa"-kausi eli minun ei tule edes soiteltua kenellekään.

Sosiaaliset suhteet ovat siis hukassa, parisuhde jäähyllä ja irkun aivot saisi olla narikassa. Nih.