Se lähti nyt. Mies siis. Teinin mopolla ajelulle. Kyllä pojat on aina poikia, minkäs teet. Olisi ollut näkemisen arvoista eilen illalla, kun olimme saunoneet ja teinin mopo oli tuotu sillä välin kotipihaan. Siinä sitä mies ja tämän siskonmies pyörivät pärrän ympärillä kuin herhiläiset. Teiniä opastettiin, mopoa hipellettiin sieltä täältä ja hyvä ettei noilla kahdella "pojalla" liput liehuneet portin suussa aina kun teini pyyhkäisi ohitse.

Irkku oli itseasiassa tyytyväinen, kun ei kumpikaan "pojista" voinut ajella kapineella, toinen juonut muutaman saunaoluen, toinen muutaman paukun. Ja senhän tietää että innokkuusaste kasvaa vaan sitä mukaa kun kurkku kostuu eli eipä aikaakaan kun mies ruikutti jo teiniltä kyytiä omalla tiellä. Ja teinihän vei kiepit. Miehet grillaili ja teini ajoi. Mukava tapa viettää perjantai-iltaa. Itse keskityin lähinnä puolittain lasten nukkumaanlaittoon, puolittain televisioon.

Teini jäi ajelemaan omalle tielle kun miehet siirtyivät syönnin pariin ja sainpa siinä vielä ohjelmaluontoisesti ihailla "Elvis the Pelvis"-näytöstäkin, singstaria nuo alkoivat laulamaan keskenään. Ihmeen pitkään jaksoin itsekin hereillä, taisi kello käydä puolta yötä kun toivotin Seminaarimäen huutajille yöt ja painelin itse sänkyyn.

Ja nyt se sitten lähti. Mies siis, ajelulle. Teini kun nukkuu vielä autuaasti joten mopo on käyttövapaana. Tänään teini lähtenee liikenteeseen sillä, nyt kun tuo on saanut varmuutta ajoon. Sikäli hyvä, että kesällä ajeli mökillä veljensä pärrällä joten ihan outona tuo kapistus ei tullut, mutta tottahan se on erilainen ajaa ja hallita. Ja arvatkaapa vaan, kuka on täällä sydän kylmänä siinä vaiheessa kun teini tuonne tosiaan ekoja kertoja sillä starttaa?

On aivan eri asia ajaa mökillä mopoa, kuin ajella täällä muun liikenteen seassa. Miten ihmeessä siellä selviää tuollaisella turvattomalla vehkeellä hengissä. Kauheaa. Pitäisiköhän minun umpioida itseni johonkin kuplaan, niin etten sydän syrjällään täällä sitten hyppisi siinä vaiheessa kun tuo tosiaan kylille lähtee. Lasten kasvaminen on upeaa, mutta voi hyvä isä sentään, on se pelottavaakin.

Nyt irkku vaikenee. Kuin muuri ainakin toistaiseksi. Ja jää potkimaan itseensä luottoa teinin selviämiseen tuolla "isossa, pahassa" maailmassa.