Nettipeliini koukkuuntuneena kansalaisena jouduin luonnollisestikin ensin päivittämään keskiaikaisen kyläni elämää, kamalaa, miten sitä näin voikaan seota aikuinen ihminen päästään. No, hyvähän se on että äidilläkin on nyt tavoitteita, vaikkakin sitten vaan virtuaalimaailmassa. Nolottaa oikein tunnustaa, että minä, rauhaa rakastava ihminen olen intoa täynnä kun saan lähettää legioonalaiseni ryöstöreissulle muihin kyliin. Kääk! Hulluksi olen tainnut tulla, vai olinko sitä jo aiemmin.

Hoitotytöt ovat saapuneet. Kohta paikalle putkahtanee myös hoitopoika, siskoni, tuo ihmeellinen ihminen, siis joka tavalla omalaatuinen hiippari, lähti Hollantiin. Siis lähti Hollantiin, ihan tuosta vaan. Tuli lauantaina ilmoittamaan minulle, että lähtee tiistaina kaverinsa kanssa sinne, lennot maksetaan ja hakevat sieltä veneen. Just. Ihan niinkuin arkipäiväinen juttu. Tulevat sitten sillä veneellä takaisin sieltä, tuovat sen jollekin mutta hän ei tiedä kenelle. Ja se ei olekaan ihan mikä tahansa soutupaatti, ehei!

Se vene, se on kaksikymmentä metriä pitkä. Maksaa päälle kaksi miljoonaa euroa. Ja juu ei, ei he sitä karille rysäytä, heille tulee sinne miehistö joka sen ohjastaa Suomeen. Just. Voitte vain kuvitella ilmeeni kun sisko piipahti kertomaan. Pojalle tulee kummitäti hoitajaksi, tuo pojan sitten hoitoon aina kouluun lähtiessään, opiskelee siis jossain ja hakee hoidosta. Että näin meillä. Ei riitä että siskoni saunoo Kari Tapion kotona, se myös seikkailee maailman merillä.

Minun siskoni on kuin äitini tuossa sosiaalisuudessaan ja toimissaan. Äidin vapautunut versio. Äiti ei hytkynyt, koska tälle oli koti ja lapset tärkeintä silloin nuorempana, mutta väitänpä, että jos ei lapsia olisi ollut, äiti olisi tehnyt samanlaisia tempauksia kuin siskoni. Olen niin sanaton ja hämmentynyt vieläkin tästä uusimmasta käänteestä että tämä blogiin kirjoittaminenkaan ei nyt oikein toimi. Jatkan päivällä päivänpolttavilla asioilla eli puran tänne poliittisen keskustelun jonka kävin eilen miehen siskon kanssa. Heippa siis siihen asti.