Uskomatonta. Iltaisen saunakeikan jälkeen lähdin junnun kanssa yhtä matkaa yläkertaan kahdeksan kanttiin ja katselin JIMiltä Pakko Katsoa-jaksot. Niiden perään alkoi rikosdokumentti, jostain murhaajasta jälleen kuten kaavaan kuuluu mutta kuinka ollakaan, tuo jäi irkulta alkua lukuunottamatta näkemättä. Hieman ennen kymmentä havahduin miehen ottaessa silmälaseja pois päästäni, tuumin katsovani Las Vegasin kunhan se alkaa kymmeneltä mutta näkemättähän se jäi.

Aamulla havahduin hieman ennen kuutta siihen, että junnu huusi omasta sängystään "peittoa", kuten tuo niin usein aamuyöstä tekee isälleen kerran kaksi. Onneksi junnun sänky on kiinni meidän sängyssämme eli kukaan ei joudu poistumaan peiton alta kesken unien. Ojensin peiton ja jatkoin unia, ruhtinaallinen tunti aikaa. Onneksi sisäinen kello toimii, kymmentä vaille seitsemän havahduin hereille ja hiippailin alas. Taisi tulla ainakin osittain paikattua edellisen yön valvominen. Ihanaa!

Virtaa löytyy siis kuin pienestä kylästä, pyykkikoneen voisi laittaa pyörimään ja ruokaahan on pakko laittaa, hoitopoika tulee vahvuuteen kymmenen kanttiin. Onneksi koulua ei ole enää kovin montaa viikkoa jäljellä, 8 viikkoa ja se on kesäloma tuolla tenavalaumalla. Miehenkin loma on kesäkuussa, itselläni ei lomaa sitten olekaan ennenkuin elokuussa alkaa äitiysloma. Toisaalta harmi, mutta toisaalta, eipä tuo minua haittaa. Onpa ainakin hyvä syy miksi en voi lähteä mökille kesällä, en usko että muutenkaan siellä enää elokuulla uskallan juurikaan edes olla. Aivan liian pitkä matka sairaalaan jos äkkilähtö tulee.

Kohta pitäisi mennä herättämään prinsessa, tänään on taas arki kuten lapset sen ilmaisi eli eskari ja kerho ohjelmassa kahdella pienimmällä. Junnun kerho on vasta iltapäivällä, samassa kerhossa on myös hoitopoika, joten liki hiljaista tulee olemaan kunhan villit pojat saan jaloistani ja vain prinsessa on seuranani siinä vaiheessa. Hauskaa. Ja nyt, travianin päivityksen kautta arkiaskareiden ihmeelliseen maailmaan.