maanantai, 2. huhtikuu 2007
Tätä se sitten tiesi
Siis vehje ensin kainaloon, koska sieltäkin mittaaminen onnistuu sillä, tosin hieman hitaammin. Jokainen joka on joskus koettanut mitata tuollaiselta luikerolta lämpöä tuossa iässä kainalosta tietää, että on aivan onnesta kiinni saako sen mittarin osumaan hyvään asentoon sinne. Tällä kertaa taisi asento mennä metsään, sillä mittari näytti jotain ihan muuta kuin käteni kertoi.
Vehje suuhun ja uusi yritys, tosin meidän papupadaltamme pitää samalla pitää huulia yhdessä toisella kädellä kun ei muuten muista olla puhumatta mittari kielen alla. 37.3 näytti aamulämmöksi eli nousussa tai sitten joku hetkellinen lämmönnousu. Toisaalta, poika oli ollut hereillä jo liki kaksi tuntia joten unenlämpöisyydeksikään tuo ei mennyt, joten pelasin varman päälle ja jätin pojan suosilla kerhosta pois.
Koska oma hiljainen ja rauhallinen aamupäiväni näin ikävästi *vink* tuhoutui, päätin ottaa hyödyn siitäkin irti, ja samalla kun veimme hoitotytön kerhoon, haimme kaupasta puuttuvat ainekset rosvosoppaan. Meillä mies karsastaa sitä, joten nyt oli hyvä tilaisuus tehdä sitä minulle ja teinille. Pojatkin pitävät siitä ja koska sitä voi pakastaa, tein suosilla 10 litran kattilallisen. Junnu ei tuosta kyllä ainakaan viimeksi pitänyt joten samoilla keittiösäädöillä kyhäsin nakkikastikkeen ja perunamuusin.
Mies soitteli rinteestä, tai lähinnä hissistä siis, olivat ottaneet päivälipun poikien kanssa eivätkä aio ennen kuutta missään nimessä poistua laskettelemasta. Poika 10v laskee kuulemma kuin vanha tekijä, vaikka onkin lasketellut koko elämässään kahdesti aiemmin ja nämäkin kerrat on kahden vuoden takaa kun olivat isänsä kanssa hiihtolomareissussa. Vaikuttaisiko luontaiset lahjat ketteryyden ja tasapainon suhteen, poika oppi ajamaan pyörääkin ilman apareita suoraan ihan natiaisena.
Kohta on aika lähteä noutamaan eskareita, tytöllä tosiaan se uimavuoro tänään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.