lauantai, 12. toukokuu 2007
Kullanarvoisia ihmisiä
En nyt lähde sen kummemmin selittämään, mutta sanotaan niin, että elämän todella onnettomat tapahtumat saivat meidät kaksi läheisemmiksi kuin olen koskaan ollut edes parhaan ja pitkäaikaisimman ystäväni kanssa. Naapuri menetti miehensä kolme vuotta sitten, jäi yksin kolmen lapsen kanssa. Jo sitä ennen orastanut ystävyys sai niiden tapahtumien myötä niin suuren pohjatunteen, että se on kerrassaan uskomaton.
Niin, eilen naapuri huuteli illalla, piipahtamaan pikaisesti sillä puolella. Ja tiedättekö mitä? Nyt naapurin pyykkinarulla roikkuu minun kolme isoa mattoani pestyinä kuivumassa. Kysyi siis voisiko pestä minulta samalla kun omansa pesee, tietää aika tarkkaan miten raskauteni on sujunut. Nyt on siis puhtaat matot. Kullanarvoinen ihminen, edelleen hymyilyttää. Samalla kun pesi matot, piti seuraa miehelleni kun itse nukuin ja grillailivat sakilla. Kuka sanoo että hyvyys on kuollut?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.