Eli tänäänkin saan pysytellä puolen päivän jälkeen sisällä ja rukoilla etten sula pois. Ei ole raskaus ja helle hyvä yhdistelmä ei. Uiminen saattaisi helpottaa oloa ainakin hetkellisesti, mutta hei, arvatkaapa uskallanko mennä järveen? En uskalla, en. En ennen lääkärineuvolaa, sitä tietoa että kohdunsuu on varmasti kiinni. Sen verran viiltelee osa supistuksista kohdunsuuhun, että en hämmästyisi tilkkaakaan jos lääkäri toteaisi muutoksia siellä suunnalla tapahtuneen.

Niin. Tänään pitäisi leikata perjantaina keskenjäänyt nurmikko loppuun. Aamupäivällä siis. Tai vaihtoehtoisesti illansuussa. Mies sen olisi eilen leikannut, en antanut. Ainoa kunnon työ, mikä ei aiheuta supistelua, varaan sen täysin itselleni. Tosin samasta aiheesta on joka kesä väännetty peistä, minä olen ominut nurmikon leikkaamisen itselleni. Eikä hajuakaan miksi pidän siitä hommasta ihan yli kaiken. Lumityöt ei niinkään innosta.

Muilta osin päivän ohjelma on auki. Päiväunia suunnittelin johonkin rakoon sovittavani. Nähtäväksi jää. Nyt siirryn aamukahvin pariin, silmät pitää saada auki.