Kiusaa vauvaa. Ei äitiä, mutta vauvaa näin aamusella. Vauvoissa on eroja, tämä vaavi ei ole alkuunkaan niin kova hikkailemaan kuin siskonsa oli mahassa. Kerta päivässä tuntuu riittävän. Sikälikin hyvä, sillä siitä kerrasta pystyn aina hyvin kartoittamaan missä vaavin pää on. Siellähän se, edelleen, ihan alhaalla. Pimpassa tuntuu kun vauva hikkaa. Hullu tunne.

Tänään onkin hiljainen ja rauhallinen päivä luvassa. Junnu ja serkkupoika ovat aamupäivän kerhossa, puolilta päivin haen heidät, ruokin ja liki samantien tuleekin sisko jo hakemaan pojan kotiin. Hyvä niin, jotenkin on sellainen olo, että viettäisi mieluiten aikaa jo omien ajatusten kanssa. Tuntuu, että puolet ajasta olen omassa maailmassani, omissa ajatuksissani, niin lujasti että en kunnolla näe enkä kuule mitä ympärillä tapahtuu.

Tarkkailen merkkejä itsessäni, tiedättekö? Tämä aamu on ollut hyvä. Suorastaan loistava. Ensinnäkin nukuin pitempään kuin aikoihin, heräsin vasta varttia vaille kuusi. Toisekseen, yhtä ainoaa supistusta ei ole vielä tullut. Supistusvapaaseen päivään en usko, mutta kunhan edes tällainen jolloin ne ei aloita heti aamusta. Sekin on iso plussa minun kartallani.

Niin, ne supistukset. Suurin osa niistä on hälläväliä-supistuksia eli silkkaa harjoittelua. Niitähän saa tulla jo tässä vaiheessa ja on hyväkin että tulee. Ongelmalliseksi sen tekee se, että osa supistuksista viiltää kohdunsuulle. Toivottavasti viillot eivät tee siellä mitään, mutta se riski on olemassa. Siksi niistä pitäisikin päästä eroon. Niistä viiltävistä.

Yksi katastrofaalisimmista tapahtumista olisi tässä vaiheessa se, että lääkäri toteaisi niiden availleen paikkoja ja keksisi lähettää minut sairaalaan makaamaan. Se sotkisi tämän talon elämän totaalisesti. Miehellä on kaksi viikkoa lomaa jäljellä, se aika vielä menisi, mutta entä sen jälkeen? Kuka meitä auttaisi lasten kanssa? Mistä me saisimme kotiin ihmisen joka tulisi aamuviideltä paikalle että mies pääsisi töihin? Mitä luultavimmin, emme mistään.

Tai istuisi meillä puoli yhteentoista illalla, kunnes mies ehtii kotiin asti töistä? Epäilenpä, ettei kukaan. Anoppi tekee vuorotyötä, toista mummua ei olekaan, sen enempää kuin pappaakaan. En keksi ketään joka siinä tilanteessa voisi auttaa, ainoaksi toivoksi jäisi kotipalvelu kaupungilta. Ja kuten joskus aiemminkin mainitsin, se on kiven alla täällä.

Ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi jäisi miehen kotiin jääminen. Palkattomalle. Millä sen jälkeen ostettaisiin ruokaa lapsille? Tottahan toki asuntolainan saisi lyhennysvapaalle muutamaksi kuukaudeksi jos niikseen olisi, korot pitäisi silti maksaa, samoin sähkö ja vesi. Millä me eläisimme? Lapsilisät ja elatusmaksut kattaisivat juuri ne asumismenot ja ehkä niistä saisi oikein nipistämällä vielä viikon ruoat, mutta entä ne kolme viikkoa jotka kuukaudesta jäisi vielä ruokarahatta?

Äitiyspäivärahalla? Niin, ettepä arvaakaan kuinka ruhtinaallisesti tulen sitä saamaan. Nyt kun se perustuu työtuloihin. Hah, minähän teen suorastaan tilin sillä. Minimipäiväraha oli muistaakseni 15,20. Minäpä saan enemmän. Saan kaikki 15,64 päivässä. Miinus verot. Eikö olekin huikea summa? Liki neljäsataa euroa kuussa, eli käteen luulisin tulevan tuollaisen 350 kuussa. Käytännössä siis puolentoista viikon ruoat sillä saa.

En nyt jää sitä enempää miettimään, muuten menee taas politiikan puolelle tämäkin tuumailu. Sanonpa vain, että hallitusherrojen kannattaisi unohtaa täysin se poraaminen syntyvyyden laskusta tässä maassa, vain hullut kuten minä, tekee lapsia tähän maahan. Ei lasten kuulukaan olla kannattavia, ei niiden kuulu tuottaa, mutta olisi se nyt ihan kiva että edes suunnilleen peruselintaso säilyisi lapsia tehdessä.

Peruselintasolla tarkoitan sitä, ettei joka senttiä tarvitsisi laskea, ettei jokaisen kaupan vaatekappaleen kohdalla pitäisi sanoa "ei, liian kallis" lapsille eikä jokaisen laskun kohdalla tehdä tiukkoja laskelmia siitä, paljonko ruokaan jää rahaa sen jälkeen. Ja niin, jos joku valopää nyt keksii ehdottaa että myykää talo pois ja muuttakaa vuokralle, niin sori, se ei vaikuttaisi millään tavalla asumiskulusummaan kuussa. Meillä kun ei ole päätöntä asuntolainaa, sillä mitä maksamme kuussa asuntolainaa, emme saisi juuri kolmiota isompaa vuokra-asuntoa.

No niin. Nyt iskee taas kärttyä päälle kun muistin tämän päivärahani. Vaikenen siis, jokohan soltut kotiutuisi ryöstöretkeltään...