Tapahtumiahan löytyy aina, myös juhannuspäivänä, ainakin silloin kun talossa on vauhdikasta väkeä. Eli lähdetäänpä aamusta liikkeelle...

Aamulla vein miehen ja lapset uimaan. Minä toimitin siis vain autonkuljettajan tehtäviä, veteen en uskaltaudu toistaiseksi ainakaan. Mies ui, samoin prinsessa nyt 7v. Neiti osaa uida jo, hienoa! Koira sujui mallikkaasti, joten hip hip hurraa! Junnu ei polvia pitemmälle uskaltautunut, kylmää kylmää... Pojat 10 ja nyt 13 istui tiukasti takapenkillä, suoraan sängystä revitty reppanat mukaan.

Päivällä matkattiin sitten miehen kanssa kaksin paikallisen huoltsikan yhteydessä olevaan ruokakauppaan, makaronisalaattia piti saada lisää ja mieshän oli muilta osin sen jo valmistellut, vain valkosipulikastike ja kinkkusuikaleet uupui. Äidillekin löytyi muutama herkku eli kolme alkoholitonta siideriä ja vaniljamunkki... Pojat käytti tällä välin junnua ja prinsessaa kioskilla.

Iltapäivän äiti elpyi. Oli ja öllötti, kunnes ilmassa kiiri huuto "äiti tuu auttaan, naapurin kissa vaanii räkätinpoikasta". Ei hajuakaan oliko poikanen tippunut pesästä vai oliko emo suuressa viisaudessaan päättänyt tehdä pesän maan tasalle, mutta siellä se reppana loikki puskien seassa poikien häätäessä kattia mailoilla kauemmaksi. Lopputulos on luultavimmin se, että poikanen on illan tai yön aikana päätynyt katin lounaaksi, mutta yritetty nyt kuitenkin on, eli poikanen siirrettiin naapurin kompostiin ja pojat hääti katin pois nurkista.

Elpyminen jatkui rauhaisissa merkeissä aina siihen asti kun mies oli saunottanut tenavat ja ruoka oli tulella, siinä vaiheessa rymistikin itkien sisälle poika 13v. Ehdin jo siinä miettimään, että oliko katti pirulainen lounastanut poikasen pojan silmien alla, vai mikä helketti oli kun niin itkua pukkasi. No hups, oli vahingossa potkaissut jalkapallolla saunatuvan uloimman ikkunaruudun rikki. Katastrofi kai sekin, kai se reppana pelästyi että saa huudot niskaansa tai menettää taivasosuutensa tai ainakin tälle päivälle lupailemani kyydin särkänniemeen.

Rauhoittui kummasti, kun tajusi että ainoa "rangaistus" oli kehotus mennä siivoamaan sirut sekä pihan puolelta että saunatuvalta. Juurihan poika oli edellisenä ehtoona koettanut ehdottaa että miehen rakentama maali siirrettäisiin toiseen kohtaan saunan lähistöltä, jottei ikkunat hajoaisi. Mies, loogista kyllä, oli tuuminut pojalle, että vähiten siinä tuhoa aikaan saa, antaa maalin olla missä on. Sikäli aivan totta, että muussa kohtaa pihaa vaaravyöhykkeellä olisi joko naapurin ikkunat, meidän talon ikkunat tai äireen tomaatit.

Eli tapahtumaa on ollut. Nyt äiti siis jatkaa elpymislinjaa, tänään vien pojat särkänniemeen ja nautin lähes rauhasta.