Moottoritie on kuuma. Vielä kun tietäisi missä. Ei ainakaan Suomessa. Hullua. Olen nyt koettanut pähkäillä, mistä johtuu, että ensinnäkin Suomessa kehitetään tieverkkoa vuosi vuodelta paremmaksi. Toisekseen, onnettomuustilastot vain pahenevat vuosi vuodelta. Kolmanneksi, nopeusrajoitukset tippuvat samaa rytmiä noudattaen. Ja neljäs kohta joka mietityttää on se, että autojen turvallisuus paranee jatkuvasti.

Okei, itse ajan kesäisin usein Tampereelta Jyväskylän suuntaan. Huomioni on kiinnittänyt se, että kun uusi Orivesi-Jämsä välinen tieosuus valmistui niin hittolainen, jo onkin suoraa ja hyvää tietä ajaa. Uuden karhealla, tehokkaalla, viimeisen päälle turvavarustellulla isolla autolla ajaminen kyseisellä pätkällä on nautinto, ennen kaikkea juuri se.

Kyseiselle pätkälle on mahdutettu monia ohituskaistoja, joissa voi ohitukset tehdä turvallisemmin. Ennen tien valmistumistahan Orivesi-Jämsä väli oli kamala ajettava. Siis jos hiemankin oli raskaammalla kaasujalalla varustettu. Tiellä ei juurikaan ollut osin sen mutkittelevuuden, osin kapeuden vuoksi ohituspaikkoja. Nyt siellä on. Tielinja on suora, niin suora kuin on ollut mahdollista toteuttaa. Ja ohitukset käy tuosta vaan ohituskaistoilla.

Jopa ohituskaistojen ulkopuolella ohittaminen onnistuu helposti, sen verran leveä ja suora tie on, että näkyvyys on osassa kohdista todella pitkä. Vaan entä ne nopeusrajoitukset? Satasta ja kahdeksaakymppiä, koko matka. Okei. Tästäpä päästäänkin asian ytimeen. Jos viiden lapsen äiti, joka pitää autoista ja autoilusta hulluna, pitää satasen rajoitusta naurettavana, niin miten sen mahtaa kokea vielä enemmän aikaansa autonratissa viettävä mieshenkilö? Sellainen joka joutuu jo työnsä puolesta ajamaan paljon?

Ja entä sitten motarit. Monilla motareillakin satasen rajoitus on ympärivuotinen. Hei haloo! Voi olla, että sörkkäisen tällä montaa rauhaisan ajotavan omaavaa, tai hiljaisista nopeuksista nauttivan sielua mutta ihan oikeasti. Satanen motarilla! Sehän on sama kuin taajamanopeus muutettaisiin kahteenkymppiin. Ja tiedättekö mikä minusta on inhottavinta näissä jatkuvasti alaspäin tulevissa nopeusrajoituksissa?

Itse asiassa, inhottavuus piilee siinä, että onnettomuudet lisääntyvät sitä mukaa kun nopeudet tippuu. Johan sen sanoo yksinkertaisimmankin blondin äly, että mikäli perseen alla on auto, jossa satasen nopeus tuntuu vastaavalta kuin vanhemman auton seitsemänkymppiä, niin ei sillä kovin moni malta sitä sataa ajaa. Ei varsinkaan jos autolla joutuu paljon ajamaan. Ja sillähän sitä onnettomuustilastoakin kasvatetaan. Runsaasti.

Mikä on sen ärsyttävämpää kuin satasen alueella edessä kahdeksaakymppiä puksutteleva kärry? Edes minä en malta roikkua sellaisen perässä. Vai pitäisikö sanoa, varsinkaan minä. Minusta on ihan turha vedota siihen, että jos rajoitus olisi 120, niin nopeusero olisi vielä isompi ja ohittajia vielä enemmän. Ehei, ei pidä paikkaansa. Ihan yhtälailla niitä ohittajia on vaikka se nopeusero on vain sen 20 kilsaa tunnissa. Vaan jos se yläraja olisi sen 120, niin ohittaminen tapahtuisi ilman että joudut rajoituksia rikkomaan, ripeämmin. Silloinhan eroa olisi jo 40 kilsaa tunnissa.

Saiko joku nyt sen kuvan, että minä kaahailen? Oikeaan osuitte sikäli, että hyvällä suoralla tiellä minun on lähes mahdotonta pitää vauhti satasessa. Ohitustilanteissa saatan vetäistä jopa sataaneljää- tai viittäkymppiä. Vaan tiedättekö, silloin kun ajan kiharaista outoa tietä, minulla ei ole pienintäkään ongelmaa ajaa nopeusrajoitusten mukaan. Ja vielä vähemmän sitä ongelmaa ajella rajoitusten mukaan on taajama-alueella.