Minusta on hyvää vauhtia tulossa kiukkuinen akka. Selvä tapaus. Voisin ottaa ja purra nilkkaan tiettyjä ihmisiä jos nyt nenänsä näyttäisivät. Onneksi tajuavat pysyä näkymättömissä. Viimeiset pari-kolme päivää on ollut todella kivuliaita. Aiemmat tilapäiset repimiset ovat muuttuneet liki pysyviksi, kohdunkannattimien osalta siis. Suuri osa päivästä menee siihen, että kävelen rauhallisesti edestakaisin pihassa tai sisällä ja odotan kivun menevän ohi. Kyllähän se sillä kävelyllä meneekin, tuntuu vaan että kävelymatka pitenee kerta kerralta ennenkuin kipu laukeaa.

Maanantai-iltana se äityi jo sen verran kovaksi, että solttujen öisen ryöstökohteen valinta tapahtui seisoma-asennossa. Ei yksinkertaisesti voinut istua, mutta makaaminenkaan ei käynyt. Ja lenkkeily pitkin alakertaa ei tuntunut tehoavan. Täytynee kohta kysyä apuvälineitä itselleen. Ja tottakai supistelu jatkuu aina vaan. Harkkarit ei haittaa, mutta pitääkö niistä osan ihan oikeasti viiltää? No, onpa jotain jännitettävää kun ensi viikolla menen lääkärineuvolaan.

Niin, ne ihmiset joita voisin purra nilkkaan. Hoitopojan loput hoitopäivät on nyt selvillä, juhannusaattoa ja neuvolalääkäripäivää lukuunottamatta on hoidossa täydet päivät koko loppuajan. Okei, ei siinä mitään, mies juoksee junnun kanssa pitkin kyliä minimoidakseen riehumisen määrän kotona, harmittaa toisaalta sekin aivan sairaan paljon. Inhottavaa kun toinen joutuu koko lomansa käyttämään tällaiseen. Miehen lomahan loppuu samaan aikaan kun hoitopojan loma alkaa.

Siskoa nyt en välttämättä purisi, mutta tämän exää voisin kyllä rouskaista nilkasta. Exä on kesälomalla. Tätähän se ei ollut luonnollisestikaan kertonut siskolle, ei tietenkään, niillä on niin riitaisat välit ja siskon exä tekee kiusaa kaikessa missä ehtii siskolle niin paljon kuin vain kykenee aina elatusmaksujen hoitamisesta pojan hakuihin ja tuonteihin asti. Tämä on siis lomalla, ja toisin kuin lastenvalvoja toivoi, tämä ei sitten ilmeisesti aio ottaa poikaa yhdeksikään lomapäiväksi kanssaan. Niin, siskon exällä on tapana näköjään tilailla lastenvalvojalle aikaa joka jumalan asiasta eli ovat vuoden aikana käyneet siellä muistaakseni neljä-viisi kertaa.

Jos olisikin niin, että se ei siskoon aina purkaisi turhautumiaan, ei tekisi siskolle kiusaa kaikella, ottaisin nyt sen sairaslomalapun vastaan samantien, sillä oma olo on kerrassaan kamala. Mutta koska tiedän että sisko on se, joka joutuisi siitäkin huolimatta että exällä olisi aikaa olla pojan kanssa, perumaan työt loppukuulta, en kerta kaikkiaan raaski. Joten sinnitellään nyt vielä tämä puolitoista viikkoa. Vaikka sitten hammasta purren. Mutta, anteeksi ruma sana, vituttaa se silti. Ja runsaasti.

Ja mitä sitten kun mies palaa töihin? Mitenhän minä sitten selviän tämän oman sakin kanssa? Tuskinpa nämä kivut tästä helpottamaan lähtevät ennen synnytystä, oletan ainakin näin. Tästä voi tulla vielä todella mielenkiintoista, ja moneen kertaan. Teini lähtee riparille ensi kuun loppupuolella, pojat leirille puolesta kuusta. Poikien lähtö helpottaa omalla tavallaan työmäärää, teinin taas ei. Voi tätä elämää.