Sain ihan aikaiseksi vietyä ne laput kelaan. Varhennettuna olisin saanut jo 24.7 aloittaa äitiysloman, mutta kuinka nyt sitten laskinkaan itse että 1.8 alkaisi. No, samapa tuo, viikko sinne tai tänne. Pakkausta en tällä kertaa ottanut, ensimmäinen kerta viiden lapsen historiassa. Mitä sillä pakkauksella TAAS tekisi, viimeksikin jäi liki kaikki vaatteet pakkauksesta käyttämättä kun junnu oli niin pieni syntyessään.

Kotihoidontukihakemus tarttui sitten matkaan vielä, kas se sisaruskorotushan tarvitsee tietysti oman lappusensa sekin. Paperinpyörittelyn paratiisi koko kela. Samalla sain viimeinkin viedyksi junnun hoitotukihakemuksen jatko-osan, hoitohan ei juurikaan ole muuttunut edellisestä eli edelleen lääkitään päivittäin. Ja välillä juostaan sitten lainailemassa kotispiraa terkkarista kun ajat huonommat. Kumman helpolla on päästy sen jälkeen kun koivun kukinta loppui, onneksi.

Muuten ei mainittavaa. Vielä olisi tuhkauurnan haku ja pojan nyt 13v vienti särkkään. Mies palailee iltapäivän aikana. Hauskaa, tai sitten ei. Mieli on kovin matalalla tänä aamuna.