Tänään. Ei yhtä ainoaa ylimääräistä pyöri nurkissa. Tai niin ainakin piti oleman. Heitin sohvalle makuulleni kun olin saanut päivän pakolliset kuviot jaloista. Suunnittelin peräti nukkuvani tunnin puolitoista. Vaan harvoinhan se käy niinkuin on suunnitellut. Torkahdin ja ei aikaakaan kun ovikello soi. Kolmosen kaveri kävi tätä kysymässä. Ei ole kotona, tulee illalla.

Ja uusi yritys. Eipä aikaakaan kun havahduin horteesta siihen, että anoppi seisoi ovella. No, mikäpä siinä, näinhän tämä menee. Anoppi ei kauoja viipynyt, kävi lähinnä tuomassa kakkoselle synttärirahaa. Ja taas piti mennä koettamaan edes puolen tunnin nokosia. Se jäikin sitten vain aikeeksi, samoihin sanoihin kun anoppi starttasi pihasta, ilmestyi roskiksen viereen notkumaan hoitotytöt. Olivat olleet kävelyllä keskenään ja jäivät prinsessan kanssa juttusille.

No, koska olen ihan oikeasti väsynyt, ja koska olen aivan oikeasti tänään haluton katselemaan muiden lapsia silmissäni, koetin saada prinsessan sisälle. Ei kun hän odottaa, tytöt menivät hakemaan hänelle lahjaa kotoaan. Mikä siinä auttoi, jäin odottelemaan että prinsessa sisäistyy. Eipä näkynyt ei kuulunut. Eli kurkkaamaan. Lopulta en keksinyt muuta kuin houkutella neidin jäätelöllä sisälle, kun alkoi näyttämään siltä, että hoitotytöt kävelevät suunnilleen välipalalle meille.

Hei ihan oikeasti, ei silloin kun on väsynyt, ei silloin jaksa. Ei jos ei ole pakko. Ja turha kysyäkään miksi en päästänyt sitten prinsessaa vaikka näiden kanssa kävelylle. Huhu, ja toivottavasti tämä on vain huhu, kertoo että täällä suunnassa liikkui pedofiili ainakin vielä silloin kun koulut oli. Maailma on turvaton paikka, ja kutsuttakoon sitä ylisuojeluksi jos niin tahdotaan, mutta minun alle kouluikäinen tyttöni ei tuolla kävele hullujen riistana. Ehei.