Ja hyvä niin. Tänään olisi pakko saada aikaan ja paljon. Kuisti alkaa olemaan lähes tyhjä tavarasta, vastapainoksi taas puuvaja ei, sinnehän niitä kapineita sitten joutuu kiikuttamaan. Olen itse hieman skeptisenä miettinyt, että olenko kuitenkin liian varovainen, voisinko sittenkin tehdä paljon enemmän mitä olen uskaltautunut nyt jo pitkän aikaa tekemään. Kumpi sitten on parempi, tajuta että on syytä ottaa iisimmin ja on tehnyt fiksusti kun ei ole riehunut, eli voi onnitella itseään siitä ettei kyse olekaan omasta liioittelusta, vai sittenkin se, että tajuaa ettei todellakaan kykene toimimaan samoin kuin ennen raskautta, joka sitten taas tuntuu turhauttavalta?

Miehen työkalupakki sen sitten ilmaisi aika rehellisesti eilen. Että liioiteltu ei ole. No en väitä, painavahan se on kuin mikä. Ja normaalitilassakin olen nostellessa käyttänyt hmmmm painokelvotonta tekstiä sitä siirrellessäni. Mutta nyt. Yllättävän nopeasti muuten se toinen aivosolu saa vietyä viestin sille toiselle toiminnan keskellä. Rempaisin, kuvaavin sana tähän yhteyteen, pakin syliin toisen aivosolun kirittäessä vieressä ja samassa se toinen aivosolu tuli siihen huutamaan toiselle, että nyt pakki alas kuin olisi jo. Pakki painaa 30-40 kiloa, oletan, mutta olen minä sitä ennenkin kantanut milloin mihinkin jaloista, nyt en kantanut.

Onneksi talossa on muitakin, eli pakki siirtyi sutjakkaasti vajan puolelle teinin poikaystävän toimesta. Samoin kuin se toinen pakki, jota en viitsinyt sitten edes lähteä nostelemaan. Olkoon, mokomat, vieköön muut kun on niin vaikeaa. Tänään sitten pitäisi tutkia loput tavarat mitä kuistin perällä on, eli kaatopaikkakamaa taitaa olla suurin osa. Ja kenkiä. Lenkkareita, lipsuja, sandaaleita, nappiksia, kumisaappaita, vaelluskenkiä, rullaluistimia...

Kuistilla on kenkien vallankumous! Mihin nekin kaikki lykkäät? Samoin siellä kokoontuu pesisräpsäkerho. Kuin myös virveliarmeija. Lohduttaudun sillä, että kun kyseiset kokoontujat olen saanut sieltä pois, se onkin jo käytännössä tyhjä. Ei jää kuin hylly, penkki ja matot enää jäljelle eli teini on varmasti iloinen ja onnellinen kun lyön sille pesuaineveden ja kuurausharjan käteen ja käsken tämän alkaa toimimaan. Se kun saa pestä seinät ja lattiat sieltä.

Kamalia tällaiset totaalist siivoukset, mutta toisaalta, onpa sitten pitkään paikat kunnossa. Nyt poistun, olen kokenut yöllä karvaan tappion sotilaillani. 185 hyökkäyshummaani siirtyi manan majoille. Menen nyt katsomaan, että ne jotka jäljelle jäivät saavat apetta rinnan alle.