Ja paljon tänä aamuna. Koska eilinen ilta oli aivan vastaavaa paskaa kuin edellinen päivä eli supistukset meni selkään minkä ehti ja olo oli järkyttävä, vähemmästäkin sitä alkaa näkemään katastrofikuvia silmissään. Ihan ensin tuli mieleen että hittolainen niin, ne teinin juhlat on puolentoista viikon päästä. Jokainen aamu kun herää omassa sängyssä tuntuu lottovoitolta tällä hetkellä. Jos edes sinne saisi venytettyä, jos edes sinne saisi supistukset rauhallisemmiksi. Kamalaa ajatella että lääkäriin EN mene, tiedä vaikka passittaisivat sairaalaan lepäämään, otan kotona niin rauhallisesti kuin se on mahdollista.

Tämä aamu on onneksi ollut taas rauhallisempi, muutama alakertaan kipeää tekevä supistus on tullut, mutta selässä ne ei ole tuntuneet eli huhhuh ja hurraa. Joten irkku alkoi tehdä simppeliä matikkaa mielessään. Jos saisi pelkopolille venytettyä, niin hurraa, silloin olisi viikkoja 35 täynnä ja siihenhän on kolme viikkoa ja kaksi päivää. Ei voi olla liian vaikeaa, eihän se ole päivissäkään kuin 23. Ja sitten olisi se vielä parempi vaihtoehto eli appiukon syntymäpäivä.

Appiukko itse vihjaillut että siihen voisi ajoittaa kun poikansakin, siis vaavin isi, on syntynyt appiukon oman isän syntymäpäivänä. Siihen olisikin sitten 4 viikkoa ja 5 päivää eli eihän sekään ole kuin 33 päivää. Hei siis iisi juttu, jalat ristiin siihen asti. Ja silloin olisi sitten varmaan ne vauvan keuhkotkin valmiit. Eikö? Viikkoja on silloin jo 36+4. Laskettuun aikaan en tällä hetkellä uskalla vielä edes toivoa pääseväni. Mutta eihän sekään mahdottomuus ole, kas kun silmissä siintää sekin kuinka ensin vauva ei tahdo millään pysyä siellä missä pitäisi ja sitten käy juuri se päinvastainen. Se mokoma ei tahdo enää millään pois sieltä kun olemisen makuun pääsi.

Taidan olla matikkanero. Menen siis jatkamaan joukkojeni kasvatusta keskiaikaan, siinäkin tarvitaan matikkaa.