torstai, 12. heinäkuu 2007
No jo on aikoihin eletty
Pikkuisen pistää jo ihmetyttämään tuo vesimääräkin mikä taivaalta tulee. Koko tämän viikon on tainnut sataa. Ei sillä että minua haittaisi, päinvastoin lähinnä, on itsellä paljon parempi olo kun ei ole kuuma, mutta penskat. Hulluiksi ne tulee kun koko ajan sisällä pyörivät. Ja hulluksi tulen kohta minäkin, meno äityy välillä sellaiseksi, että joko kettinki tai rauhoittavat olisi tarpeen. Saisi loppua jo, mokomakin jatkuva vedentulo. Pojatkin lähtee lauantaina leirille, ei ole kovin hauskaa jos koko ajan sataa.
Tai niin. Oletteko muuten huomanneet, tai muistatteko omasta lapsuudesta, että silloin kun oli hauskaa ohjelmaa, ei sadetta edes huomannut. Minusta ainakin tuntuu, että nuo isommat painelevat ihan samaan tapaan pitkin maita ja mantuja tuli taivaalta sitten vettä tai ei. Skeittailemassa käydään, uimassa, ongella, pelaamassa. Siis käytännössähän meidän tenavilla, siis noilla kahdella pojalla, on ollut koko ajan julmetunmoinen kiire omien touhujen kanssa. Kotona käydään syömässä ja nukkumassa ja nekin mieluiten nopealla aikataululla.
Paitsi nyt viimeisen pari viikkoa kun mies on ollut taas töissä, nyt toinen pojista on aina ilmaantunut kotiin hyvissä ajoin hoitamaan omia velvoitteitaan. Eli siivoamaan tai tyhjentämään pyykkikonetta tai vastaavaa. Ja ihan ilman äidin mutinoita, ovat vain sopineet kuulemma miehen kanssa että hoitavat isommat hommat vuoroiltoina. Kyllä kuulkaa olen ollut hieman ylpeä täällä, ja useampaan otteeseen vieläpä.
Nyt on pakko ottaa mietintämyssy päähän, eli alkaa suunnittelemaan mihin sitä täsmäiskua tänään tekisi. Soltut lähtikin jo kovaa vauhtia kipittämään muille maille vierahille.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.