torstai, 12. heinäkuu 2007
Onpa kivaa olla moniongelmainen
Itse juhlathan ei kiinnosta tilkkaakaan. Saati niiden järjestäminen. Saati niiden pitäminen. Ei kiinnosta ei. Minkäs teet. Aina ei auta vaikka ei kiinnosta, pakkohan ne on pitää. Koko aamupäivä on nyt mennyt kamppaillessa tämän valtavan ongelman kanssa. Kun pitäisi sitten ja täytyisi sitten, ja jos ne on siellä niin sitten pitäisi sitä ja tätä ja jos taas kotona niin sitten pitäisi se uusi sohva ostaa ja pöytä ja tuolit ja siivota ja tehdä sitä ja tätä ja tuota ja ja ja...
Toisaalta sitten taas jos ne olisi siellä niin ne olisi väkisinkin jotenkin virallisemmat ja siellä ei voi lasten antaa kulkea miten sattuu ja sitten taas kuitenkin ei tarvitsisi siivota eikä miettiä astioita eikä sitä eikä tätä saati tuota ja sitten taas kotona voisi olla vapaammin ja tehdä vaikka jo aamusta sitä ja tätä ja tuota ja ja ja .... Huomaatteko ongelman? Valtavan sellaisen.
Koska ongelma oli luokkaa 100x miljoona noin suunnilleen, soitin miehen siskollekin jonka kanssa käytiin samaa listaa läpi eli sitten pitäisi sitä ja tätä ja tuota ja sitä ja toisaalta taas... Loputtomiin. Ynnättiin hyviä ja huonoja puolia ja vaikka mitä. Miehelle viestitin ja no arvaahan sen, miehistä näissä asioissa ei ole mitään apua kun kaikki käy ja teet niinkun itsestä parhaalle tuntuu ja pitäähän se sohva joka tapauksessa uusia kohta ja en minä tiedä päätä sinä.
Onko siis ihme, että soltutkin unohtui jo välillä kotikylään ohrapirtelöiden ääreen? Siis tämähän on ongelmana luokkaa nälänhätä, kunhan sitä tarpeeksi kauan mielessään pyörittelee. Ja sitten se tuli. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Juu. Pidetään juhlat kotona. Saan ainakin kodin vimpan päälle kuntoon joksikin aikaa kun on todellakin siivottava kunnolla ja hankittava se uusi sohvakalusto tai vastaava ja sohvapöytä.
Vaan arvatkaapa vaan sainko uuden ongelman nyt sitten aikaiseksi tästä päätöksestä? No tottakai, ei minua turhaan naiseksi kutsuta. Hittolainen niin se sohvakalusto. Tässähän tulee kiire. Mistä minä sen nyt ja miksi se mieskään ei osaa sen vertaa päättää että lähteekö se minun kanssa tänään sinne huonekalukaupoille vai eikö se lähde koska tänäänhän se on hoidettava, mistä sitä tietää mitkä niiden toimitusajat on ja vaikka viivästyisi vielä ja mistä liikkeestäkään sellaisen nyt ja paljonkohan sekin sitten ja APUA!!!
Pahoin pelkään että kohta lentää aivonkappaleita seinille ja sankka savu nousee korvista. Hittolainen. Ja kaikki hommatkin mitä eilen suunnittelin ovat samalla asteella kuin eilen. Eli suunnitelmatasolla. Ärrin murrin tätä päätä. Nyt potkaisen ensin ne soltut reissuun ja sitten itseni tekemään edes JOTAIN! Kärtty kärtty kärtty iskee.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.