Pyykit on kuivumassa ja uusi koneellinen pyörii innokkaana koneen uumenissa. Ja nyt on ihan pakko purkaa... Voi helvetin kuustoista! Siis onko minun lapseni ja mieheni niin totaalisen idiootteja, että kuvittelevat etten minä ikinä, koskaan saati milloinkaan saata harhautua tälle toimintatielle edes hetkellisesti. Ei olisi kannattanut viedä niitä pyykkejä kuivumaan, vielä vähemmän koota kuivia telineiltä. Nyt olen pyhää sotaa ja raivoa täynnä!

P-le! Pedantti minä haluaisi juuri nyt potkia epäkuranttia ukkoa ahteriin. En tiedä juurikaan raivostuttavampaa hommaa kuin alkaa viikata kaappeihin ryppyisiä vaatteita. Siis haloo!!! Kun pyykit laitetaan kuivaustelineelle, ne laitetaan sinne sievästi rinta rinnan, oiotaan laittaessa, pistetään sukat ja pikkuhousut niille varatuille alueille ja muutenkin katsotaan että prinsessan mekkojen sen enempää kuin poikien shortsienkaan osia ei ole kaksinkerroin narua vasten.

Nyt minulla on hervoton kopallinen kuivia ryppyisiä vaatteita ja sehän on selvä jos jokin, että sellaista toimintakohtausta en saakaan että niitä silittämään lähtisin. P-le! Lähes yhtä paljon raivohulluusastetta nosti pyykkitelineille asetetut pyyhkeet. Siis luitte oikein, PYYHKEET! Mitä hittoa ne siellä telineellä tekivät? Olen varmasti sanonut suunnilleen miljoona kertaa, että koska koneessa on myös kuivausohjelma niin pyyhkeet kuivataan koneella. Niitä EI ripusteta mihinkään helvetin telineelle jolloin niistä tulee ensinnäkin karheita ja toisekseen ryppyisiä.

Olen siis karheana. Kärttynä. Ärtynyt ämmä. Tämä tietää sitä, että luultavasti kohta joudun jatkamaan toimintatuokiotani jonkin vielä hullumman askareen parissa, joka taas tietää sitä, että mitä luultavimmin makaan kuin kuollut lahna iltapäivällä jossain päin tätä taloa koivet kattoa kohti ja kiroan hulluuttani johon minut tosin ajoi muiden tottelemattomuus näinkin tärkeän asian kanssa kuin pyykkien.

P-le. Menen nyt kopalle. Pyykkisellaiselle vaikka järkevämpi olisikin tässä mielialassa mennä kaljasellaiselle. Nih!