lauantai, 18. elokuu 2007
Itkuksihan se menee
Ja itkuksihan se sitten meni, ei surusta vaan jännityksen laukeamisesta. Pieniä lukuja, mutta paino oli noussut 10 grammaa eli suunta ylös. Bilirubiineissa taas suunta alas, eli arvo oli lähtenyt itsekseen laskemaan. Ja äitihän itki. Kuin vuoripuro jo puhelimessa, ensimmäinen aamu kun uutiset oli pelkästään positiivisia. Ja nyt on sitten olo kuin tulisilla hiilillä, olemme menossa vasta kolmen syötölle miehen kanssa, täti on tulossa pienempiä hoitamaan.
Kyllä kuulkaa mikään ei ole yhtä iso asia kuin oma lapsi ja tämän vointi. Mitään ei pelkää, jännitä, saati toivo kuin sitä, että saisi omansa kotiin, pääsisi vauvaelämään ja arkeen. Nyt irkku menee vielä hetkeksi ensin itkemään ja sitten makoilemaan, tämä aamu imi jotenkin kaikki voimat itseensä hyvien uutisien muodossa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.