Taisi ottaa kohdunsuu itseensä eilisestä kurkkimisesta. Illalla olin jo kahden vaiheilla että näinköhän tässä vielä pitää lähteä siellä synnärillä käymään iltapalalla, parissa tunnissa tuli kolme niin messevää supistusta joista jokainen kiusasi paitsi kohdunsuuta myös selkää. Koska olen kuitenkin erittäin synnärivastainen, juuri siksi että siellä on ihan säkästä kiinni minkä kohtelun osakseen saa, päätin sitkistellä yön yli toiveena josko rauhottuisi.

Ja rauhottui, onneksi. Ei ole nyt aamulla ollut minkäänlaisia merkkejä mistään ikävyyksistä, pari harjoitusmallia tullut, mutta niitä saa tullakin. Nyt irkulla onkin sitten valtava läjä "hommia" tälle päivälle, kyllä kuulkaa minulla kiirettä riittää niin. Vaikka kuinka aloillani olenkin. Ajatustyö on valtavan kiireistä. Eli ihan aluksi saan miettiä seuraavia valtavia kysymyksiä.

Mikä matto kuistin lattiaan? Haetaanko ikkunoille kukkia vai ei? Tiedustelenko itselleni mekkoa jostain ja jos, niin mistä? Kenet lähetän prinsessan kanssa kenkäkauppaan? Kenet nakitan jääkaappia siivoamaan? Ne voileipäkakut, jos ne jääkin listasta pois, mitä tilalle? Lukisinko kirjaa vai katsoisinko telkkaria? Kyllä kuulkaa "tekemistä" riittää koko päivälle nyt. Olen jo nyt aivan puhki tästä valtavasta työmäärästäni...

Ja sitten on tietysti se suurin ongelma. Istunko puolimakaavassa asennossa tässä tuolissani, vai otanko toistaiseksi makuuasennon sohvalla? Ei ole helppoa ei.