Pitäisikö tässä nyt sitten taputtaa pieniä karvaisia käsiään yhteen vai sittenkin polkea jalkaa lattiaan? Kun siis onhan se hienoa ja upeaa kun Spede nukkuu aika säännönmukaisesti viiden tunnin pätkän kerralla yöllä. Aivan fantastista kertakaikkiaan. Mutta niin. Miksi ihmeessä pitää pelata sängyssä siinä vaiheessa kun kaveri herää syömään? Varsinkin silloin, kun heräämisaika on juuri viiden kintaalla, kun äireen kellokin soi sitten jo kuudelta. Aivan hukkaan menee tunti unta, hereillehän siinä pamahtaa kunnolla ja kun peli jatkuu riittävän pitkään ei ole enää toivoakaan että ehdit nukkumaan. Eli puoli kuudelta luovutin ihan suosilla tänään ja kampesin itseni pystyyn. Nyt poika luonnollisestikin koisaa, äiree ei, kohta pitää herätellä koululaisia...

Pitäisi hilppasta itse käymään kaupassa. Ja apteekissa. Luulenpa, että jokin monivitamiinivalmiste olisi nyt kohdallaan, kestoväsymyksen puolelle pukkaa. Olen alustavasti sopinut, että Spede menisi mummulle yökylään ensi viikonloppuna vaan arvaahan sen, jotenkin nyt on sellainen olo, että en taida raaskia. Miehelle en ole vielä maininnutkaan asiasta, tämä kun luultavasti pettyisi pahanpäiväisesti jos olisi toiveissa kahdenkeskeinen ilta ja sitten mamma vetäisikin liinat kiinni kesken kaiken... Ennemmin olen siis hiljaa joko täysin sopimuksesta tai sitten paljastan sopparin vasta siinä vaiheessa kun mummu on jo hakemassa poikaa. Kun onhan tuo pieni. Ja onneton. Ja niin, olen vallan unohtanut testata pullosta syömisenkin...

Voi hiittinen. Taidan nyt mennä tosiaan herättelemään koululaisia, jäi itseäni nyt hämäämään tämä testaamattomuus...