Tähän taloon tarvitsisi ehdottomasti saada nukkumakoppi lisää. Siis sellainen johon joko äiti tai isi voisi painella nukkumaan rauhalliset yöunet turvatakseen. Passittaisin justaansa tuon ukon sinne. Mikään ei riso enempää, kuin katsella väsynyttä, ryytynyttä ja kerrassaan poikkiolevaa ukkoa joka haukottelee, venyttelee ja valittaa unien vähyyttä. Varsin rassaavaa se on silloin, kun olet nukkunut itse vielä huonommin ja toinen on sentään saanut nukkua päiväunet heti aamuvuoron jälkeen. Ja painuu sitten "juhlan" kunniaksi illalla nukkumaan jo kymppiuutisista. Kaipaisi suunnilleen kirvestä kuulkaa välillä.

Onneksi viime yö oli suhteellisen rauhallinen, eli vain Spede herätti ja vain äidin. Edellinen yö kuuluikin sitten sarjaamme "mitä h-ttiä miten muka voi olla aamu", kun tuntui ettei ollut oikeastaan edes ehtinyt nukkumaan. Lapsiperheen arkea siis parhaimmillaan. Spede heräsi syömään normaalia aiemmin yöllä ja näin ollen söi sitten myös aamuyöstä eli heräsin kahdesti vajaan kuuden tunnin aikana maitobaaria aukomaan. Junnulla oli mitä lie henkisiä ongelmia, mies kuorsata röhnötti tyytyväisenä vieressä kun pariin kertaan könysin tämän yli rauhoittamaan toista. Seuraava herätys tapahtuikin sitten suhteellisen pian Speden toisen ruokailun jälkeen, ja herättävä tekijä oli ukon herätyskello. Eikä aikaakaan kun soi sitten jo omakin.

Päivällä olisin saanut nukkua pari tuntia, jos siis olisin saanut nukkua. Mutta tietäähän sen, miten siinä aina käy. Spede ei tahtonut nukkua ja siinä vaiheessa kun pojallekin olisi uni maittanut, alkoikin ovi käymään eli koulusta tultiin ja anoppi piipahti ja sitten kello olikin jo niin paljon että ukko kotiutui ja Spede heräsi syömään ja tahtoi seukata ja ukko painui päiväunilleen (pakollinen kuvio aamuviikolla tälle MUKA) ja Spede seukkasi ja söi ja kakkasi niin että puntissa oli tavaraa ja seukkasi ja ja ja ja... Ja sitten se hiivatin kerubi nousee ylös ja venyttää, huokaa ja vaikka mitä kun ei osaa kunnolla kuulemma nukkua. Arvatkaa vain, kuinka olisi tehnyt mieli sitä jollain kolauttaa otsaan. P-le niin. Itse olet silmät ristissä ja toinen valittaa väsymystä vaikka on juuri noussut sängystä.

Onneksi tänään on SE päivä. Siis se jolloin junnulla on sekä aamu- että iltapäiväkerho. Prinsessa on koulussa kahteen ja täti nappaa tämän suoraan koululta ja menevät jäätelölle, eli käytännössä minä saan maata vaikka koko päivän tunnin junnun kotona piipahtamista lukuunottamatta. Ja hittolainen, jos en saa nukuttua niin haen sen nuijan ja pamautan itseäni otsaan. Niin se kuulkaa on.

Nyt poistun tekemään eväitä, kaivamaan vaatteita, herättämään prinsessaa, laittamaan pyykkejä ja tutkimaan tämän päivän ruokapolitiikan. Heti kun saan talon tyhjäksi, lukitsen ulko-oven ja laitan puhelimen äänettömälle ja auta armias, jos joku kehtaa minua häiritä niin puren sitten vaikka nilkkaan jos en muuta keksi. Nih! Kyllä väsymys saa ihmisen kiukkuiseksi, saa se...