maanantai, 3. syyskuu 2007
Viisauden sanoja?
Koska Spede on omapäinen kuten olen huomannut, ja rauhallinen, puhumattakaan hyvistä ruokahaluista päiväaikaan niin nyt meille on ainakin tilapäisesti kehittymässä ongelma tästä neljän tunnin säännöstä. Spedestä se on liioittelua. Spede on nyt kahtena iltana peräkkäin harjoittanut taktiikkaa "en nuku vaan syön" eli syönyt, laitettu nukkumaan missä ei tosin sitten ole kuin käyty kääntymässä, köllinyt jonkin aikaa, maksimissaan tunnin, joko isän tai äidin sylissä ja syönyt taas ja sama alusta. Voisi sanoa että tämä kahden illan taktiikka on ajoittunut molempina iltoina kello seitsemän ja yhdentoista väliseen aikaan.
Eli Spede on iltatankkaaja. Sen verran hyvin on illat mennyt tissin parissa, että eilen äiti jo mietti hetken maidon riittävyyttä joka tosin osoittautui turhaksi, sillä Speden taktiikka näytti olevan "yksi tissi lähes tyhjäksi ja lepo, toinen tissi käyttöön ja lepo, eka tissi ja lepo" joten sapuska ei ainakaan vielä ollut loppumassa kesken. Tosin irkkua alkaa näin aamusta pännimään se, että toinen tissi on pisteessä "säiliö täynnä" ja toinen on puolillaan, eli hieman tuota tississä kaksi piukoo...
Ja koska Spede on iltatankkaaja, niin tämä on myös selvästikin yönukkuja. Kello oli soittamassa määrätyn neljän tunnin kuluttua viimeisestä syötöstä, jolla Spede sitten muuten söi kuin heikkopäinen eli ihme ettei räjähtänyt koko poika, ja kun kello soi niin äiti aloitti tarjoilun. Spede ei syönyt. Äiti koetti toista ruoanlähentämiskulmaa. Spede änisi ja käänsi päätään, kiitos, olen täynnä. Äiti koetti taas. Spede huitoi. Ja uudestaan. Spede murisi, potki ja pusutti tissiä, jatkoi sitten uniaan. Ja vielä. Ja taas. Ja vielä. Ja uudestaan...
Kellon soimisesta oli kulunut tunti, äiti oli ottanut apuun jo kuminkin. Koetti puoliväkisin hivutella kumia Speden suuhun, poika piti ikenet tiukasti yhdessä. Äidillä oli lämmin ja kostea olo, kiitos vuotavien tissien, kas ärsykettähän riitti vaikka imua ei ja siinä vaiheessa sitten isikin jo tuumi äidin selän takaa "mä en saa nukuttua kun sää hytkyt koko ajan"... Ymmärrän, jenkkisängyn huono puoli on matkustajaksi muuttuminen toisen vaihdellessa asentoa jatkuvalla tahdilla. Koska äiree oli jo täysin hereillä, yhteistyökyky Spedellä edelleen kateissa ja edellisestä syötöstäkin kulunut jo viisi tuntia, nousin istumaan ja puin päälleni. Spede koppaan, koppa kainaloon ja kerrosta alemmas.
Vasta alakerrassa Spede luovutti. Aikansa ensin kieltäydyttyään aterioinnista. Äiree länttäsi rintakumin paikoilleen, väkisin tunki kapineen Speden suuhun, katseli ja höpötti pojalle joka lutkutteli kumia tyyliin "ei tässä nyt millään viitsis syödä" ja viimeinkin, reilu viisi tuntia edellisen aterioinnin jälkeen, Spede suostui suorittamaan vaativan ruokailutehtävän. Gul, gul, gul, kuului vain kun poika veteli sapuskaa mahaansa. Eli nyt on paitsi syöty myöhässä, myös noustu ajoissa. Joista kumpikin on äireen mielestä hanurista.
Pitääkö äireen jatkossa kieltäytyä tankkailusta illalla? Johan tämä menee perin hankalaksi, jos osa yöstä menee leikkiessä vastentahtoisen pojan kanssa. Siis hei, viisi lasta yöaikaan ruokittuani, monenlaista toimintaa nähneenä, en kyllä koskaan ole osallistunut vastaavaan väsytystaisteluun. En näin pitkälliseen, enkä näin itsepintaisen hepun kanssa. Vauvathan on vielä helppoja "pakkosyöttää", ainakin pitäisi olla, paitsi Spede näköjään.
Mielenkiinnolla odotan tämän päivän neuvolakäyntiä. Vaikkakaan en usko mihinkään kovin huikeaan painonnousuun, niin silti. Aivan erityistä intoa, riemua ja hilpeyttä, herättää etukäteen ajatus siitä, että paino ei ole noussut tarpeeksi ja terkkari tuumii että syöttöväliä pitää yöllä lyhentää, kolmen tunnin välein on syötävä. Ja milläs ihmeellä minä sen toteutan tämän pököpään kanssa? Pumppaanko maidon pulloon ja tungen väkisin sitä suuhun, se kun on helpompi saada väkisin ikenien väliin kuin tissi tai kumi?
Sanokaa nyt joku jotain. Hauskinta tässä on se, että jos itseäni ei niin hiittisisti väsyttäisi liian lyhyiden yöunien takia, niin luultavasti nauraisin kippurassa sille, kuinka itsepintainen poika voikaan olla ja ennenkaikkea sille, kuinka purjeissa äiree oli syömishaluttoman kaksikiloisen edessä...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.