Nih! Siis apua, mikä tuosta lapsesta vielä tuleekaan? Lääkärineuvolassa on käyty. Ja kyllä siinä oli terkalla ihmettelemistä ja hämmästelyä ja useampaan otteeseen vaakaan kurkkimista, Spede on näet ihan hieman kasvanut parissa viikossa... Painoa oli tullut 910 grammaa sitten viime näkemän, liki kilo siis! Ja pituuttakin 3 senttiä. Ja tämä kaikki reilussa kahdessa viikossa... Olemme kaikki järkyttyneitä, minä, lääkäri ja terkkari. Ja eniten terkkaria taisi järkyttää se, että lisämaitoa ei ole annettu kertaakaan vaan kaikki on äidistä lähtöisin.

Liekö se sitten syynä siihen, että terkkari katsoi pakolliseksi kysyä myös syöntitaajuuden, kun tottahan tuolla kasvulla vauva roikkuu tississä kaiken aikaa. No ei, välillä saattaa tankata illalla mutta harvemmin sitäkään, syöntitaajuus on päivällä 3 tunnin luokkaa, yöllä poika nukkuu suunnilleen 5 tuntia yhdeksi väliksi. Kyllä sitä sitten päiviteltiin. Paukutettiin käsiä yhteen ja todettiin äidin tissit loistaviksi ravinnonlähteiksi. Äiti itse päätteli, että osuutta valtavaan kasvuun on äidin tiukalla banaani-juotava jogurtti-linjalla. Mikä saattaa hyvinkin olla totta.

Lääkärin kanssa nauraa rätkätettiin, ikäänkuin usutti vielä yhden ainakin tekemään, onhan se kamalaa jos tiivis potilaan äiti-lääkäri-suhteemme jää vähemmälle, etenkin nyt kun junnukin sairastellut tosi harvoin. Junnustakin keskusteltiin ohimennen, lääkäri kysyi luonnollisestikin junnun astmasta ja lääkitystilanteesta, lohdutti vähemmän lohtua kaipaavaa äitiä sillä että lapsena hankittu astma tuppaa onneksi usein korjaantumaan murrosiässä. Näinhän se on, mutta tosiasia on sekin, että junnun astma on osa meidän normaalia elämäämme, ei siis millään tavalla tunnu taakalta. Lääkitys kuuluu asiaan siinä missä päiväruokakin joten, ei hätää, äireetä ei haittaa.

Paitsi junnusta, lääkäri kysyi moneen kertaan äireen omasta voinnista ja hermoista. Kuinka olet jaksanut, onko ollut raskasta, saathan nukkua tarpeeksi? Ja ajatelkaapa sitä, meidän omalääkärimme on mies. Minua muutaman vuoden vanhempi aivan loistavan mukava ja ihana lekuri joka on meidän katrastamme hoitanut jo likemmäs kymmenen vuotta. Onko siis ihme, että harvemmat tapaamisetkaan ei vaikuta siihen, että lääkäri tietää missä mennään ja kenen kanssa. Kolmas tähdellinen tiedustelu olikin sitten Speden pää. Tai tarkemmin pään sisältö, aivot. Onko tarkoitus ultrata vielä nuppia ja onko sairaalan päästä muuten muita suunnitelmia Speden suhteen. Ei ole, ei, Spede on täysin nyt omalääkärin kontolla.

Päätän raporttini jännittävästä ja kerrassaan hassun hauskasta neuvolakäynnistämme toteamalla, että Spede todettiin hyväkuntoiseksi ja suuremmaksi kuin lääkäri oli olettanut, vaaka näytti lukemaa 3410 grammaa ja mitta väitti pituutta olevan 49,5 senttiä. Lääkärin sanoin, hyvänen aika, tämä mies olisi ollut kyllä ehdottomasti isoin sinun vauvoistasi jos olisi mahassa pysynyt laskettuun aikaansa asti, ainakin yli kolmekiloinen!

Moro, Spedelle tuli nälkä.