Päässä ei liiku mikään. Ei siis todellakaan mikään, tuntuu että aivot on täysin jumissa. Ja mistä tämä johtuu? No tietysti siitä, että olen nukkunut hyvin. Eihän sellaista kenenkään pää taida kestää... Spede heräsi syömään vasta viiden aikaan. Kuuden jälkeen nousin ylös, Spede jäi koisimaan ja katso, ihan oikeasti, kahvia kaatelen kurkkuuni minkä ehdin ja siltikin, pää on jumissa. Ei toimi ei. Tilt tilt kuuluu vaan kun koetan jotain viisasta *reps* ajatella...

Naamalasta piti kertomani. Siitä hiivatin sivustosta johon olen kuullut jo useammankin retkahtaneen. No, sinne se irkkukin sitten retkahti. Kirjauduttuaan sisään jo reilu viikko sitten. Ja kirjautuessaan päätti, että en siellä kyllä pahemmin käy. Enkä käynytkään, liki viikkoon kertaakaan, kun en yhtään ymmärtänyt mikä siinä mestassa on ideana. Eilistä edellisenä iltana ei ollut oikein mitään tekemistä. Lapset oli saateltu nukkumaan, paitsi Spede jonka syömään heräämistä odottelin. Ukko makasi sohvalla ja tuijotti ällötyslajia eli jalkkista. Siinä on laji joka ei irkun sydämeen taida osua vaikka mikä olisi.

Menin siis naamalaan, katselemaan mitä siellä on tarkoitus tehdä. Mitä vaihtoehtoja siellä on. Ja plaa plaa plaa, tämä perinteinen, en vaan osaa-juttu. Aloin käydä läpi ryhmiä joihin voi liittyä. Selasin. Selasin ja selasin. Ja pam, sitten se iski. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, pikkukoukku. Olisihan tuo pitänyt arvata jo siitä, että koska en löytänyt yhtä mieleistäni ryhmää, aloin itse sitä perustaa. Ja lisäsin kuvaa. Ja tekstiä. Ja aloitin kaverihaun. Ja hypin siellä täällä sivuilla. Ja pam, siinä se sitten oli, iso koukku...

Nyt on sitten surffattu. Pitkin poikin naamalaa, etsitty kavereita, tutkittu profiileja, hypitty sinne ja tänne. Kamala paikka. Älkää menkö kukaan sinne, jos ette halua koukkua ahteriinne. Niin se kuulkaa on.

Ai niin juu, muistaessa. Teini ja teini luuri. Ukko sai aikaiseksi, soitti Elisaan, jonne tosiaan se pääsy on niin ja näin, ovelana oli soittanut johonkin toiseen numeroon ja päässyt sinne tuosta vaan, vaihtoi teinin liittymän saldorajalliseen. Luuria joudumme maksamaan vielä vuoden, mutta väliäkö tuon sitten, teinin saldoraja on kakskymppiä. Tulossa on kuulemma vielä toinen mokoma maksettavaa kuin tuo lasku oli, eli jiihaa ja hurraa, neiti-teini on puhunut ihan siinä ohimennen viidensadan laskut...

Räyh, päätän raporttini tähän tai muuten alkaa taas kasvamaan otsaan miehekkäitä osia. Terveisin, irkku, naamojen naama.