Sanottiin pankissa, näin vanhaa sanontaa lainatakseni. Tosin tällä kertaa näin sanottiin keittiössä, kuuden aikaan, kunhan ensin oli sanottu sama makkarissa, puoli kuuden aikaan. Ja viiden aikaan. Puoli viiden. Spedellä on räkää vaikka muille antaa. Positiivinen puoli asiassa on se, että kaikki räkä on ainakin vielä toistaiseksi tuolla nenän takana, nenä-nielu-alueella, näin hienosti sanottuna. Huono puoli on se, että sen ulos saaminen onkin sitten ihan toinen juttu. Niistäjä on ollut ahkerassa käytössä, samoin keittosuolaliuostipat.

Speden taudin kohdalla en käyttäisi nimeä nuha, räkätauti on kuvaavampi. Paitsi että sitä tavaraa tulee nenästä, niin ja ei tule, niin sitä valuu myös toisesta silmästä. Aivan kuin irkulla itsellään silloin kun tauti kunnolla iskee, irkku on ajokyvytön yleensä pari päivää koska silmät vuotaa niin ettei kunnolla eteen näe. Spede on saanut äireeltään tämän geenin näköjään. Voi olla hyväkin juttu, en tiedä, mutta kyllä tämä on kamalaa kun ei kunnolla pysty toista auttamaan.

Itse asiassa, yö meni hyvin, aina sinne neljään asti. Spede nukkui omassa kopassaan joka on tuettu aika hiton pystyyn asentoon, jopa siinä määrin pystyyn, että mikäli pojalla on hiemankin liikerikkaampi yö, saa tämän aamulla kaivaa sieltä kopan jalkopäästä myttyrästä. Maha-asento oli paras, ilmeisesti Speden on helpompi nyt hengitellä mahallaan. Ongelmat alkoi neljän aikaan, tunti sen jälkeen kun Spede oli ruokaillut. Äitihän nosti pojan taas kopastaan viereensä, lykkäsi tissin suuhun ja jatkoi autuaasti uniaan. Niin teki Spedekin, röhinällä säestettynä. Neljän jälkeen irkku ei juurikaan nukkunut. Ei.

Irkku kuunteli sitä röhinää. Käänsi Speden mahalleen, kuunteli röhinää. Koetti laittaa Speden koppaansa, ei käynyt pojalle, oli pakko päästä takaisin äidin tissin viereen. Imaisu pari ja taas Spede nukkui ja röhisi. Ja irkku käänsi. Kuunteli. Käänsi itseään ja koetti nukkua, jos kerran röhisijä itsekin niin miksi ei irkkukin. Eihän siitä unesta mitään tullut, sen verran kovaa pieni siinä vieressä röhisi. Ja taas käännettiin. Väännettiin, käännettiin ja väännettiin, kunnes hieman ennen kuutta luovutin pelin. Spede koppaan, koppa kainaloon ja olkkariin.

Luonnollisestikin Spede vastusti koppaa, äiree nosti toisen istuimeen ja kiikutti keittiön pöydälle. Niistäjällä nokka sen verran tyhjäksi kuin sen nyt voi saada ja kyllä sieltä tavaraa tulikin, tippoja päälle ja niin, nyt Spede on puolittaisessa unessa istuimessa. Röhisee, huitoo ja koettaa nukkua. Heti kun keinutusliike lakkaa, raottuu silmätkin. Nähtäväksi jää, selvitäänkö tästä räkätaudista ihan kotikeinoin. Suihkuun ajattelin pojan viedä myöhemmin, jos vesihöyry irrottaisi lisää tavaraa ja ilmankostutin täytyy koettaa saada pojan sängyn viereen.

Nähtäväksi jää myös se, että onko tämä nyt sitten se tauti, johon maitobaaritarjoilu loppuu. Aika selvältä näyttää, että mikäli Spede sairaalahoitoon joutuu, tietää se myös maitobaarin ehtymistä. Jotenkin en jaksa uskoa, että öitä siellä saisin Speden seurana vietettyä ja jos saisinkin, niin mahtaisiko homma toimia yhtä jouhevasti kuin kotona, siis maitobaarin osalta. Jos irkku osaisi, niin tämä on nyt hetki jolloin irkku turhautuisi. Mutta minkäs teet, ainoa mikä mieleen tulee on toinen vanha sanonta, tämä äitini peruja, "antaa hevosen surra, sillä on isompi pää".

Juuh. Menen nyt purkamaan agressioni ja hilppaisen virtuaaliseen keskiaikaiseen kylääni, lataan pultit täyteen kiviä ja pulttaan yhden naapurin suohon. Josko se siitä.