Se olisi sitten lauantai. Ja syyslomakin vielä. Hauskaa tai sitten ei. Syysloman hyvä puoli on se, että aamulla ei tarvitse kuunnella huutoa, rähjäämistä, kiukuttelua eikä etsiä vaatteita, kenkiä saati päähineitä. Hyviin puoliin luettakoon myös se, että äireen ei tarvitse juosta edestakaisin yläkerran rappusissa kiekumassa teiniä pystyasentoon. Teini on erittäin aamu-uninen luonne tätä nykyä, räyh! Huonoihin puoliin taas kuuluu se, että päivisin saakin kuunnella sitten suunnilleen non-stoppina riitelyä, huutamista, parkumista ja kaikkea muuta sisarusrakkauteen liittyvää auvoa ja onnea.

Pojat lähti isälleen, isompi palannee maanantaina. Teini ei tietenkään lähtenyt isälleen, millä siinä sitten ehtisi poikaystävän kanssa hillumaan jos sinne menisi. Myös isännällä alkoi syysloma, alkamisen kunniaksi tyhjeni Virun Valgeaa pullo. Siis isännän kitaan, ei äireen. Äiree juhlisti loman alkua muutamalla lasillisella vettä ja yhdellä ykkösoluella saunan jälkeen. Äiree on iskussa, isäntä köpötteli kalpeana seiskan aikaan keittiöön, kolisi aikansa lääkekaapilla ja tuumasi takaisin sänkyyn raahautuessaan "enää ikuna en juo virolaista viinaa"...

Äiree on virkeänä kuin peipponen konsanaan. Enpä ihan hetkeen ole nukkunut niin hyvin kuin viime yönä. Ehei, syynä ei ollut se, että joku muu olisi reippaillut Speden kanssa yöllä, ei myöskään se, että olisin kaatunut sänkyyn jo ysin aikaan. Likemmäs puolille öin minä tuijottelin taas töllöä makkarissa, Miami Ink vuorossa Discoverylta. Syynä lienee äidin korpeentuminen öiseen kolmen tunnin välein heräämiseen ja korpeentumisen aiheuttamaan kokeiluun nimeltä maissivelli. 

Spede on nyt parina päivänä saanut maistella velliä, pienissä määrin siis. Hyvin näyttää nuoren miehen mahalle käyvän, ei ilmavaivoja, ei kakkaongelmia. Joten eilen illalla Spede sai ennen nukkumaan menoa velliä puoli purkkia. Ja tissiä päälle runsaissa määrin. Ilmanko tuo sammui kuin saunalyhty yhdentoista aikaan koppaansa. Ja katso, yön ensimmäinen syöttöväli palautui ainakin toistaiseksi viideksi tunniksi. Jo on merkillinen ero sillä, nukutko yön parin kolmen tunnin pätkissä vai koisaatko yhden reilun neljän tunnin kietaleen. Aivan järjetön. Ei ristittyjä silmiä, ei nuupahtanutta oloa.

Sen reilun neljän tunnin pätkän jälkeen ei tuntunut missään loppuyön pari heräämistä. Nyt kun maissivellin makuun on päästy, aion viikon parin päästä kokeilla myös perunaa. Se kun on ollut se ensimmäinen lisuke kaikilla isommilla lapsilla, paitsi niin, teinillä tämä äiree aloitti nuoruuden hulluudella lisäruokinnan suoraan banaanista. Apua, tänä päivänä ei tulisi mieleenkään antaa aluksi banaania lisäruokana. Perunaa, ja ruusunmarjasosetta. Jep, siinä on ollut toimiva resepti velliin. Mutta nyt pysytellään vielä kotvanen ihan pelkässä maissivellissä.

Ja nyt, irkku alkaa tutkailla kunnolla tämän päivän ohjelmistoa. Mielessä polttelisi kummasti tuo kirpparikierros, mutta kun... Ei meitiin isistä taida olla lapsia vahtimaan. Se kun on tuota... kalpea ja hiljainen. Ja onhan se päivä huomennakin. Nyt säntään joka tapauksessa vessan kautta keittiöön. Leikkimään super-hyper-ihku-pihku-äireetä.