Öljyn vaihtoa olisin kaivannut... Hiuksista tuli oikein nastat. Teinarit. Ihanat kertakaikkiaan. Irkku pitää kovin. Olkapäille ulottuva polkkatukka sai väriksi kullanruskeahkon sävyn ja kiharatkin löytyy nyt. Kaikista eniten ulkonäköön vaikutti luultavasti kuitenkin villiintyneiden kulmakarvojen nyppiminen ja värjäys sekä ripsien värjääminen. Kyllä nyt on niin kertakaikkisen kevyen tuntuinen nuppi, vaikka eipä siellä pahemmin painolastia ole aiemminkaan ollut *reps*...

Spede oli ollut kiltti poika ja herännyt juuri sopivasti vartti ennen äireen kotiutumista. Jo aamu lupasi hyvää Speden suhteen, poika väänsi julmetun kakkapallon aamulla. Vaipanvaihto, lisää ruokaa myllyyn ja kas, poika kakkasi vaipantäydeltä kuraa. Ilmanko nukkui kuin tukki sen päälle niin tyytyväisenä, että niin tyytyväisenä nukkuu vain juuri kakkapaineesta päässeet vauvat. Ja kun nyt kakkaamisen autuuteen takaisin päästiin, niin haiseva tervehdyshän täällä odotti kun kampaajalta kotiin tulin. Äänestä päätellen lisää hajukirjeitä on tulossa nytkin.

Valtava dilema on muuttunut hieman pienemmäksi dilemaksi. Miehen sisko vakuutti, ettei se imettäminen yhteen vuorokauteen kaadu, ei sitten niin millään. Päinvastoin kuulemma, maitoa saattaa tuntua olevan kahta kauheammin kun on saanut itse ottaa rennosti välillä. Kunhan sitten muistaa pumppailla maitoa muutamaan kertaan. Näinköhän asia tosiaan olisi, ainakin kuvittelen tuon tietävän mistä puhuu, hän on imettänyt pitkään kumpaakin lastaan ja käynyt eräänkin kerran viihteellä näiden imetysaikana. Ehkäpä uskaltaudun sitten minäkin, ottamaan rennosti sen vuorokauden. Mummu ainakin on intopiukeena ottamassa Spedeä sinne.

Ja niin, tuskinpa tuo minusta sen huonompaa äitiä tekee, vaikka yhden illan ja ööö tuota, yönkin keskitän huomion mieheen. Saattaa olla itse asiassa paikallaankin, jostain kumman syystä kun elämä pyörii vain ja ainoastaan Speden ympärillä. Ymmärrettävää tietysti, mutta ei välttämättä tunnu miehestä kovin hyvältä ainakaan aina. En muista koskaan ennen yhdestäkään noista isommista keskittäneen huomiotani niin täysin vain vauvaan kuin nyt olen tehnyt. Anoppi siitä juuri mainitsi, että olen ottanut paljon rauhallisemmin ja jotenkin varovaisemmin kaiken tämän naperon kanssa. Niinpä.

Aiemmin kun talossa on ollut vauva, minä olen siivonnut, kokkaillut, leiponut, ommellut, kutonut, tehnyt lumitöitä tai ajanut nurmikkoa, pessyt ikkunoita ja tehnyt yhtä ja toista ja kolmatta hommaa. Lisähuomiona sanottakoon, että samanaikaisesti en suinkaan ole muistanut välttämättä syödä kunnolla ja vielä vähemmän juoda joten sekin selittänee miksi maitobaarin luukut on pamahtanut kiinni tuosta vaan yhtäkkiä. Tällä kertaa on tullut syötyä. Vettä kuluu neljästä viiteen litraan päivässä, saattaa välillä mennä ylikin tuon. Paino ei ole pudonnut alkuunkaan samaan malliin kuin aina aiemmin, eli nyt irkku painaa tiukasti 53 kiloa, eli normaalipainoni päällä on vielä 5 kiloa ja se on hyvä se. Aiemmin olen painanut sen normaalin 48 jo ennen kuin vauva on kolmea kuukautta tullut.

Päivälepoja en ole ottanut ja makuulla en ole edes osannut syöttää. Ja mitä teen Speden kanssa? Makoilen navat yhdessä, tissi pojan suussa ja tuijotan telkkaria. Teen parin päivän ruoat kerralla silloin kun kokkaamaan innostun. Osan kokkailuista joutuu hoitamaan mies. Siivoa en kuin silloin tällöin, niitä kunnon isoja siivoja, ylläpitosiivoilu on  pääsääntöisesti sekin miehen ja isompien lasten homma. Pyykit hoidan täysin. Ruokakaupassa en ole käynyt kertaakaan Speden syntymän jälkeen tekemässä kunnon ruokaostoksia. Nyt olen saanut todella nauttia vauva-ajasta ja vauvasta. Ihanaa.

Ja nyt. Talo on hiljentynyt eli menen hetkeksi loikoilemaan nukkuvan Speden viereen. Moro.