Siis tenavilla. Miten hitossa ne tämän tekee? Kysynpä vaan. Viime yö oli super-hyper levoton. Heti kun aamulla on pakko herätä aikaisin. Ei puhettakaan levottomista öistä kun lomalla oltiin, ehei. Mutta nyt. Isukki joutui heräämään ennen viittä ja äiree kuudelta, niin annapa olla, jo oli varsinaiset juhlat yöllä. Spede kyllä nukkui, siis lapsista se ainoa jonka kohdalla heräileminen olisi jotenkin loogista. Eiköhän se ollut prinsessa ja junnu kun sai äireen poukkimaan sängystä useampaan kertaan. Ja nukkuuko siinä sitten mieskään? No ei kai, kun toinen hilluu edestakaisin.

Koko hyppelehtimisen aloitti prinsessa joka seisoi äireen ja isin sängyn vieressä himpun ennen puolta yötä. Kun ei saa nukuttua. Ei niin millään. Juu ei, pojat nukkuu jo. Mutta prinsessa ei. Äireen teki mieli suunnilleen hyppiä ärtsi-murtsi-hertsi-tyyliin, prinsessallakin oli aikainen herätys edessä eli seiskan kanttiin. Prinsessa takaisin sänkyynsä, jossa ei kauaa pysynyt kun alkoi pelottaa. Ennenkuin äiree ehti asiaa kommentoimaan, tuli makkarin ovelle "pelkovaliokunta" eli prinsessa teinin kanssa. Teini oli lupautunut ottamaan prinsessan viereensä nukkumaan. Ihanaa!

Prinsessakatastrofin jälkeen olisi voinut kuvitella rauhan laskeutuneen taloon. Olisi juu. Kyllä se on niin, että makuupussi olisi poikaa junnulle. Jos jokin on hermoja raastavaa touhua yöllä, niin se kun meidän sängyn viereisestä sängystä kuuluu puolittain uliseva huuto "peittoa". Siis A-P-U-A! Poika täyttää ihan justaansa viisi ja huutaa peittoa. Vaikka osaa varsin hyvin kiskoa sen itsekin päälleen. Tästä asiasta äiree on muutamaan kertaan murahtanut pojalle, tuloksena on ollut useamman yön omatoiminen peiton korviin kiskonta junnulla, mutta aina se muutaman yön jälkeen repsahtaa takaisin avuttomaksi.

Äiree kömpi siis isin yli, veti pojalle peiton korviin ja koetti saada pikana unen päästä kiinni. Ei hajuakaan ehdinkö nukkua puoli tuntia vai kaksi tuntia, kun heräsin jälleen siihen peittoa-vinkaisuun. Voi rähmä ja perä ja vaikka mikä. Sama kuvio alusta, silmät pikana kiinni ja unten maille. Seuraava herättäjä olikin sitten se loogisesti järkevin vaihtoehto eli Spede. Jonka kanssa nukuin sitten navat vastakkain aina sinne kuuteen. Havahduttuani ukon herätyskellon maukunaan ennen viittä. Että nukuttu on. Osissa. Kas kun sitäkin saa, osissa.

Ja jos joku on väsynyt tänään, niin se on ukko. Ja prinsessa. Näin väitän. Ai niin, piti vielä sanomani tähän loppuun, että hurraa Spede, räkätauti on selvästi voitettu vaikkakin joissain määrin vielä niistelyä kaivataan. Aamuisin ja päivällä kerran kaksi, yskä hoitaa pääsääntöisesti liman liikkumisen. Eli hei, ihanan nopeasti tauti meni pieneltä ohi. Siitä kiitos kuulunee, näin irkku ainakin omassa päässään ajatteli, tissimaidolle.

Ja nyt, prinsessan hiusten vääntöön menen mä.