Noilla tenavilla on? Mistä ihmeestä ne tietää, että juuri nyt on SE aamu, kun äiti voi nukkua pitempään? Jolloin äidin ei ole pakko herätä vielä kuuden aikaan, ei edes puoli seitsemän, vaan vasta seiskalta. Mistä ne sen joka ikinen kerta keksivät? Kysynpä vaan.

Tänään olisin saanut nukkua, kello oli soimassa vasta seitsemältä ja kaikki näytti hyvältä ja auvoisalta ja plää plää plää kunnes. Spede heräsi syömään ihan normaalin kaavan mukaan puoli neljä. Söi, no myönnettäköön, äiti kyllä nukkui pojan einehtiessä, sen verran havahtui välillä hereille että käänsi kylkeä ja siirsi Spedenkin samalla toiselle tissille, mutta nukkui siis kuitenkin. Tukevasti. Aina viiteen. Jolloin Spede alkoi vääntää. Murista. Vääntää lisää. Äiti käytti vanhaa hoitometodia, tissi takaisin suuhun ja uudestaan ja uudestaan.

Tietäähän sen, mihin sellainen ylenpalttinen tissivaimennus johtaa. Ylensyöneeseen Spedeen, tietty. Joka osoittaa ylensyönnin pulauttamalla maitoa äidin tissille. Koska äiti on monissa maidoissa uitettu, niin tuohan nyt ei kuitenkaan ole mikään katastrofi, pikainen kuivattelu nunnulla ja jatketaan. Oikeammin jatkettaisiin. Jos jatkettaisiin. Spede murisi taas. Väänsi. Murisi. Väänsi. Kitisi. Suunnitteli pärähtävänsä selvästi oikein huutoon. Kello näytti puolta kuutta. Ei siinä kuulkaa auttanut muu kuin kiskoa retongit niskaan, kaapata Spede kainaloon ja painella köökin puolelle. Ihan vain jo senkin takia, ettei Speden touhu sentään junnua herättäisi. Koska mikään ei ole valitettavasti ärsyttävämpää aamulla, kuin koettaa heräillä kuunnellen junnun kitinää, vikinää ja ininää tai vaihtoehtoisesti tämän puheripulikohtausta.

Pieleen meni silti. Äiree taisi odottaa liian kauan toiveikkaana sängyssä, sillä kello ehti nippa nappa kuuteen kun makkarin ovi kävi ja junnuhan se sieltä. "Anna kaakaoo, mahaan sattuu, laita lastenohjelmat, ei hoplaata, missä mun elokuva on, laita toinen ohjelma, ei tätä..." Siis haloo! Ja kitinälinja jatkui aina tuohon puoli seiskaan, jolloin onneksi junnukanavalta alkoi muut ohjelmat kuin se hoplaa. Kun minä olen pässi. Ja valmis myöntämäänkin sen. Minä en suostu laittamaan aamulla yhtä ainoaa elokuvaa koneeseen pyörimään. Jos ei teeveen tarjonta riitä, sopii olla ilman.

Ja arvatkaapa mikä tässä on tietysti se koomisin puoli. No, paitsi että en säästynyt kitisevältä junnulta, sain myös nukkuvan Speden. Tuossa se nyt kopassa koisaa iloisesti. Vartti hereillä riitti, mutta sitä varttiahan ei voinut käyttää niin, että äiti olisi ollut vielä nukkumiskuosissa. On ne merkillisiä kapistuksia, on ne.

Ja heps, tässä samassa yhteydessä kysynkin mielipiteitä ja neuvoja. Eli, reilu kolmivuotias lapsi, mitäpä mieltä, pitäisikö tuon ikäistä opettaa ihan johdonmukaisesti ensinnäkin nukkumaan koko yön heräilemättä, tai ainakin niin, ettei heräiltäisi viittä-kuutta kertaa yön aikana? Tai paremminkin, pitäisikö tuon ikäiseltä ottaa se heräämisen pääsääntöinen syy, maitomuki, pois? Kun minä olen kaiketi monesti liian kovapintainen näissä jutuissa.

Mutta kun. Minun mielestäni on silkkaa tyhmyyttä juosta hakemassa tuon ikäiselle maitoa monta kertaa yön aikana. Joka taas johtaa siihen, että aika monta heräämistä johtuu myös pissahädästä. Ja aika monta siitä, että astmaattisella lapsella on keuhkoputket täynnä limaa. Ja kumpikin näistä heräämissyistä johtaa siihen, että pitää taas saada lisää sitä maitoa. Joka sitten taas aiheuttaa kummatkin näistä muista heräämissyistä. Pissahädän täysin, limaisuuden osittain, sillä maitohan lisää liman sitkeyttä. Ihan vain näin, täysin off-topicina.