Piti vielä sanomani, tuosta Tehyn ja hallituksen väännöstä. Irkku on väkisinkin jäänyt miettimään asiaa muutamalta kantilta. Ensinnäkin. Sairaanhoitajat saavat aivan liian pientä palkkaa työn vastuullisuuden ja raskauden huomioon ottaen. Mutta mutta. Tässä on nyt yksi pikku mokasysteemi mistä irkku kritisoi enemmän kuin mielellään...

Voi olla että olen käsittänyt aivan päin perää, mutta nähdäkseni hoitajille ollaan vaatimassa käytännössä useamman vuoden palkankorotuksia kerralla. Siis niitä, jotka on jäänyt saamatta vuosien saatossa. Kun on oltu liian kilttejä, kun ei ole rähisty vaatimassa, kun ei olla aiemmin tehty radikaaleja lakkopäätöksiä vaan tyydytty niihin muruihin joita tarjottu on loppuviimeksi. Okei. Ymmärrän. Mutta nyt kuulkaa immeiset. Pakko kysyä, miten hitossa kukaan voi kuvitella että voi vaatia korotuksia, oli se sitten mihin tahansa, kymmenen vuoden ajalta yhdellä kertaa?

Toinen kysymys, joka tässä on väkisinkin herännyt, on se hoito. Jostain luin, että esimerkiksi lastenklinikka on tehnyt alustavasti sopimuksia muutaman ruotsalaisen sairaalan kanssa siitä, että mikäli lakko alkaa, keskosvauvoja voidaan viedä sinne hoitoon. No just. Aivan upeaa että hoito on saatavissa, mutta hei, meren takana! Ja mitäs sitten nämä lapset, jotka mahdollisesti nyt sairastuvat siihen pelättyyn RS-virukseen joka tänä vuonna laskeutuu oletuksen mukaan rajuna maahan. Kuka ottaa vastuun jos lapsia kuolee siksi, että lastenosastoja suljetaan lakon takia?

Ja hei. Ei nyt millään pahalla ketään kohtaan, mutta johan tässä maassa tuo hoitotakuun toteutus on sitä luokkaa, että en ihmettele jos kaikilta ei löydy myötätuntoa hoitajille. Samassa yhteydessä tahdon tosin huomauttaa, että jonot ei ole hoitajien aiheuttamia! Ehei, vika on siinä, että henkilökuntaa on liian vähän. Silti, on olemassa ihmisiä, jotka katsoo vian olevan jo olemassa olevassa henkilökunnassa. Ja tähän yhteyteen sopii loistavasti kaksi esimerkkiä siitä miten julkinen terveydenhoito toimii.

Meidän kunnassamme esim hammaslääkärijono on noin kolme vuotta tällä hetkellä. Onko siis ihme, että paljon on niitä särkykävijöitä... Toinen hyvä esimerkki on lauantailta. Kun soitin teinille lääkäriä koska tälle iski rajun hiivatulehduksen. Ei aikoja. Lääkäri lupasi onneksi kirjoittaa reseptin näkemättä, ja sitä sitten suuntasin hakemaan iltapäivällä. Lääkärille oli jonossa hoitajan mukaan 25 ihmistä. Siis 25! Ja kello oli liki viisi iltapäivällä. Just. Tuo taas selittänee sen, miksi apteekissa kului liki tunti palvelua odotellessa.

Että näin. Periaatteessa tuen siis palkankorotuksia sairaanhoitajille. Mutta jokin tässä mättää, ehkäpä juuri se, että asioille ei ole ajoissa tehty mitään ja nyt ollaan kerralla vaatimassa isoa läjää, tai ehkä sittenkin se, että minua ihan suoraan sanottuna pelottaa jo ajatuskin siitä, että minun lapseni monien muiden pienten joukossa sairastuu ja tarvitsee sairaalahoitoa jota ei kaikille taida olla tarjolla mikäli lakko tulee.