Juu, ei se nyt oikein toiminut. Nukkuminen. Mutta toisaalta, olihan se arvattavissakin. Ei tuo nasolin välttämättä ollutkaan niin hyvä juttu yöksi, kuin ajateltu oli. Tuntui näet, että se auttoi tosi hyvin alkuyöstä, eli hengitys ei röhissyt saati nenä rohissut siinä vaiheessa kun Spede meni nukkumaan, mutta neljän kanttiin kun heräsi syömään, kaikki mikä ei ollut rohissut ja röhissyt, irtosi paksuna massana sieltä jostain niin että syöminenkin oli eräänlainen sotatapahtuma. Taidan jättää laittamatta tänä iltana ja kuunnella ennemmin sitä röhinää etenkin kun ei se näemmä poikaa itseensä haittaa nukkuessa.

Tänään noustiin siis reippaina herra nuhanenän kanssa viideltä. Reippaudestakin voidaan olla montaa mieltä, irkulla on aivan hieman sellainen olo, kuin olisi lyöty nuijalla päähän. Nyt suunnilleen rukoilen, että eilen illalla flunssaa enteillyt nenän kutina ja aivastelu pysyy poissa, se kun olisi ihan pakko alkaa niitä synttäreitä suunnittelemaan. Ei oo kuulkaa kivvaa, ei! Elämä on hei ja silleen...

Tuli muuten mieleen tuossa eilisnä illalla, kun taas hinkkas tuo BB selän takana ukon toimesta, mitkä lie vinku-intiaanipippalot niillä siellä oli, että on tämän vuoden BBssä ollut jotain hyvääkin. Ja se on lahjatoivelista. Tai miksi sitä sanotaan, kun hokataan mitä ostaa lahjaksi toiselle... No kuitenkin, minä tiedän mitä ostan ukolle lahjaksi, ja se on ehdottomasti kiitos BBn. Kas kun niillä oli se uuffomiestehtävä, jonka aikana leikkivät niillä jollain hiton säväritykeillä ja ruletilla ja vaikka mitä. Se leikkisysteemi oli ihan pakko katsoa. Ja kyllähän se niin on, että ukolla oli niin hauskaa sitä katsellessa, että minun on ihan pakko ostaa sille se säväriruletti. Silläkin uhalla, että se olen minä, joka sillä ukon kanssa leikkii. Onneksi emme ole epileptikkoja, sanon mä!

Ja nyt, röhisevä possu kuulostaa siltä, että röhisevä possu kaipaa äidin hellää imutusta. Siis nenän osalta. Se on moro!