Hereillä siis. Kylläpä kuulkaa nukutti, Spedekin koisi kuuteen ennen kuin huuteli tissiä paikalle. Spede hakee selvästi uutta rytmiä, tämä on nyt kolmas yö, joka on nukuttu. Tosin ei peräkkäin, aiemmat yöt on reilun viikon ja parin päivän takaa.Päivärytmihän pojalla on jo aika tarkaksi hioutunut eli aamulla kunnon herääminen tapahtuu tuossa kasin-ysin aikaan, sitten kulluloidaan hereillä aina päivävelliin eli puolille päivin jonka jälkeen vuorossa on piiiiiitkät päikkärit, eli poika herää normaalisti vasta viiden jälkeen. Loppuillan tuo sitten pieniä välitorkkuja lukuunottamatta valvoo. Kunnes menee yöunille kymmenen-yhdentoista kanttiin.

Luonnollisestikaan tähän aikaan aamusta ei vesikatastrofiin liittyen ole pahemmin uutisia tarjota edes irkulla. Sen verran nyt irtoaa että edelleen kaikki on terveiden kirjoissa meillä. Sen sijaan minulla olisi juttua normaalielämän tiimoilta, sitäkin kun on vielä joissain määrin olemassa. Siitäkin huolimatta, että suurin osa ajasta ja ajatuksista nyt pyörii tämän kriisitilanteen ympärillä.

Eli normaalielämään. Spede on siis näillä näkymin menossa kummitädilleen puskan tuolle puolen huomenna yöksi. Alkuperäinen suunnitelma oli, että myös prinsessa ja junnu lähtee serkuille yökylään eli me jäisimme ukon kanssa kaksin illanviettoon. Aikomus oli viettää pikkujouluja. Nythän tilanne on se, että pikkujoulut kutistuu todellakin vain toinen toisemme kasvoihin. Ja junnua sen enempää kuin prinsessaakaan en uskalla kotoa yökylään lähettää, kun se miehen sisko tosiaan oksu-poksuilee. Pitäisi varmaan olla harmia täynnä, mutta jotenkin en ole. Sikäli tuo yökylättömyys rauhoittaa kahden kohdalla omaa mieltä, sillä jos jostain virus meille tulee, niin todennäköisin paikka on juuri miehen sisko ja tämän pesue.

Miksikö näin? Miehen sisko nyt ei mitenkään ole edes koettanut varoa tautia saamasta. Toisin sanoen, hän on lasten kanssa liikkunut aivan normaalisti, antanut sairaan siskonsa vierailla, käyttänyt muutaman kerran myös keitettyä vettä kun puhdas pullovesi on ollut loppu. Eikä siinä mitään, jokainen tekee niinkuin itselle parhaiten sopii, mutta itse olen ollut sen verran kauhua täynnä välillä sekä epidemiasta että miehen siskon suhtautumisesta että minusta ei tuohon olisi.

Speden kummitäti taas on tämän kriisin keskellä toiminut hyvin pitkälle samoin kuin minä. Oma tupa, oma lupa ja varovaisuus ennenkaikkea. Sikäli tilanne kaiketi jo meillä täällä parempi, että veden kautta tauti ei enää leviä koska sitä vettä ei käytetä, mutta toisaaltahan taas tilanne on pahempi. Pahemmaksi sen tekee se, että nyt tauti tarttuu ihmisten välityksellä, eli jos siltä haluaa suojautua, on järkevin vältellä mahdollisimman paljon muita ja julkisia paikkoja.

Ihan täydelliseen tapaamattomuuteen minäkään en kykene vaikka aika hyvin tuota erakkoelämää osaan elää, pakko silti kuulla muista ja välillä nähdäkin joku, Speden kummitäti on turvallisin ja mukavin vaihtoehto tällä hetkellä. Jahas. Taas menee liirumlaarumiksi, taidan kuulkaa painella ---> tuonne. Moro!