Eli en tehnyt mitään. Siis en niin yhtikäs mitään joka voitaisiin lukea kunnolla tekemiseksi. Tänään uusin asein ja uusin kujein liikkeelle, josko tämä tästä. Sen sijaan laitoin MP3n soimaan suhteellisen lujalle (tervetuloa kuulovaurio joka tosin on jo), ja maata losotin tässä tuolissani kirja kädessä. Ja se kirja, pitihän se arvata, musiikkiin yhdistettynä niin vanhanaikaisethan siinä kävi, tulin hyvälle mielelle. Höh... Ei sitten enää tehnytkään mieli mennä kaappiin istumaan.

Luin siis uusintana Jari Tervon "Kallellaan". Isän päiväkirjaa. Ja jäin jälleen miettimään, kokeekohan myös nuorempana isäksi tulleet miehet tarvetta kietoa koti, naapurusto ja mahdollisesti koko kaupunginosa, vaahtomuoviin siinä vaiheessa kun lapsi lähtee liikkumaan? Muutenkin, Jari Tervon kirja on loistava, ei haittaa yhtään vaikka sen on jo kerran lukenut. Tai kaksi, en ole varma, mutta kuitenkin. Kuuluu samaan sarjaan kuin Bill Cosbyn kirjat, ei kulu. Tai Jacqueline Briskinin.

Joka tapauksessa, meillä on kuulkaa täysin toimiva keittiökapineisto! Mies tuli töistä, tutkaili aikansa ja ihan täysi mysteeri on, miksi tiskikone ei toiminut päivällä, nyt se lähti yhtäkkiä toimimaan kun mies sen kanssa kolusi. Hellan sulakkeen käräytystarve sen sijaan EI ole enää mysteeri. Mutta syy oli omituisempi kuin kukaan olisi voinut arvata. Mies haki uuden kumijohdon vaihtaakseen sen, kuori sen sillai, no kyl te tiiätte, miten johto kuoritaan jos se on tarkoitus laittaa kiinni johonkin, ja ruuvasi hellan takana olevan metallilevyn palan pois, siis sen joka suojaa niitä hellan sähköpiuhojen liitäntöjä siellä takana...

Ja siis ihan oikeasti hei! Siellä kotelon sisällä, jonne ei siis saa pudotettua mitään jos ei sitten osu 2*8 kokoisesta aukosta hellan yläosasta aivan sivusta ja edelleen sieltä takaa törkkäämään ja tämähän siis edellyttää sitä, että hella EI ole seinässä kiinni, toisin kuin se on esim meillä, mitä luultavimmin myös teillä jne, siellä oli erittäin pahasti kylkeensä ottanut AUDI A6. Siis ei nyt sellainen oikea, vaan junnun pikkuauto. Toinen kylki mustana. Ilmeisesti se on välillä ollut niin että on osunut johtoon ja nyt kun mies siirsi sitä hellaa pari päivää sitten, siirtyi niin ettei osunut. Ja eilen kun minä siirsin, niin nuljahti takaisin niin että osui.

Käsittämättömäksi asian tekee se, että miten auto on sinne päässyt. Hella on ollut viimeksi pois paikaltaan muistaakseni ennen teinin rippijuhlia. Eli jos se on sinne jo silloin mennyt, miten se on ollut liki puoli vuotta oikkareita aiheuttamatta? Olisiko miehen teoria siitä, että auto on ollut hellan takareunalla ja jostain kumman syystä hellaa on kiskaistu juuri sen verran eteenpäin, että autolle on tullut sopiva tippumiskolo seinän ja hellan väliin ja kas, siellähän se sitten, on osunut juuri siihen 2*8 alueeseen? En tiedä. En tajua. Mutta mieli tekisi kyllä sanoa että VOI TÄTÄ JUNNUN TUHOLISTAA!

Vaikka eihän tuo tuhottu ole, toimii taas kuin unelma. Mutta AUDI kaipaisi maalia ja hiontaa, sen verran on säväriä saanut siellä, hellan piuhoissa. Josta voidaankin siirtyä sujuvasti mukavampiin juttuihin. Tänään irkulta poistetaan yksi pelko listalta. Spede saa siis rotavirusrokotteen ja sehän tietää sitä, että enää minun ei tarvitse sitä pelätä. Ja se on hyvä se! Tosin, tänään kuljen sitten mitä ilmeisimmin suunnilleen kakit pöksyissä kun sinne terkkariin joudun Speden viemään. Pidän sen tiukasti piilossa takkini alla, jottei kukaan pääse tuomaan noroja meille.

Isommat lähtee illansuussa isälleen, ehkäpä minun hermoni saavat lepoa sitten välillä, sillä ihan oikeasti, ei tuon ikäisille ole kivaa olla viikkotolkulla neljän seinän sisällä. Ja kun ei ole kivaa, niin silloinhan painitaan. Matsataan. Ärsytetään toista. Räävitään päätä. Tehdään kaikkea millä saa  tappelun aikaan ja siinä sivussa äidin vihaiseksi. Siltikin, tämä kaksi viikkoa on ollut hienoa aikaa. On ollut ihanaa kun on saanut pitää koko katraan tossa lähellä, mutta nyt alkaa kyllä kisakunto loppua. Myönnän tämän vaikkakin vastenhakoisesti. Ja silti, irkkua harmittaa ja kenkuttaa ihan suunnattomasti, että isommat kotiutuvat vasta tiistaina. Että joulu ollaan pienellä sakilla. Se sentään lohduttaa, että tiedän heidän olevan isänsä ilona, se on varmasti tälle taas yksi kallisarvoinen hetki.

Ja nyt, tunteelliseksi mössöksi tuppaa menemään tämä juttu, ja aikakin loppuu ihan justaansa kun neuvola on tunnin päästä eli se on nyt moro! Pitää laitella Spede kuosiin.