On se kyllä kurjaa niin! Tämä elämä kloorin ihmeellisessä maailmassa. Siis simppelisti, hiemankin herkkäihoisemmat tutut kärsivät kuka mistäkin veden mukanaan tuomasta ongelmasta. Yhdellä kuoriutuu iho kasvoista. Toisella keitetty kloorivesi ruoassa on saanut mahan käymään omalaatuisesti. Yhdellä kutiaa kädet kuin heikkopäisellä. Irkku kiittää onneaan ja toteaa, paksunahka on hyvä juttu, ei vaikuta millään tavalla siis itseeni. Sen sijaan junnu ja vesi ei sovi yhteen. Ei. Junnu on pessyt hampaitaan hanavedellä ja katso, suun ympärys on kirkuvan punainen ja kuiva kuin Saharan autiomaa. Ei hyvä ei.

Spede, tuo ihana pieni pallero pullero sen sijaan voi mainiosti, ei paljon vesijutut liikuta. Kaveri syö, nukkuu, seukkaa, nauraa ja syö taas. Tosin, Spedellä on käytössä pelkkä pullovesi, oli sitten kyse pesuista tai pisuista. Juuh. Edelleen meillä vietetään laatuaikaa lasten kanssa, ts kotona koko joukko. Koska laatuaika on laatuaikaa ja laatuaika muuttuu joksikin muuksi jos sitä on jatkuvasti nonstoppina, irkku järjesti lapsille laatuaikatauon. Vuokrasin siis elokuvia noille katsottavaksi. Joka päivälle yhden. Josko edes sen tunnin puolitoista olisi sekä hiljaista että riitavapaata.

So not! Eli terveisiä yläkerrasta, ensimmäinen koeversio elokuvahiljaisuudesta päättyy kotvasen kuluttua JOS ei se hiljaisuus houkuttele. Johan sitä on tietty puoli tuntia katsottukin, vähemmästäkin riitaa syntyy... No, jatkan siis kertomuksiani ihmeellisestä elämästäni josko vaikka hiljaisuutta riittäisi kurinpalautuksen jälkeen taas ainakin vartin. Siis mihin mahdoin ajatuksissani jäädä...

Ai niin, piti myös kertomani päivän HUIPPUtapahtumasta, tiedättekö, siitä telepaattisesta toiminnasta mitä toisinaan ilmenee. Eilen illalla kuorin viimeiset perunat perunalootasta Speden sapuskaa varten ja totesin, että perunakauppiasta kaivataan. Ja kyllä se on kuulkaa hienoa tämä langaton, piuhaton ja järjetön nykyaika, mistä tuo sitten ajatukseni kuulikaan kun tänään seisoi ovella puoliltapäivin. Nyt on taas kuukauden potut köökissä ja punajuurta sekä kurkkua nurkat tulvillaan. Samalla kertaa ostin jokavuotiseen tapaani porkkanalaatikon, jota en itse vaivaudu tekemään jouluksi. Kun ei sitä syö kuin poika 13v. Jonka mielestä perunakauppiaan siskon tekemä on parempaa kuin äireen tekemä. Jonka täysin ymmärrän ja hyväksyn. Suunnilleen taputan ilosta.

Ja muihin uutisiin, tuleepa tästä pitkä postaus ja rönsyileväkin vielä. Siis, se vesikriisi. Mikä täällä edelleen pelittää hyvin paitsi että vettä kyllä löytyy. Ja kaupasta juoma- ja ruokaversio. Epidemia ei ota asettuakseen. Pikkulinnut, tässä tapauksessa junnun kerhotäti joka toimii myös lähikoulun iltapäiväkerhotätinä, kertoi kuinka lähikoulusta oli perjantaina 70 oppilasta pois. Ja se on kuulkaa paljon se! Samoihin uutisiin liitettäköön irkulle iskenyt haluttomuus maksaa kaupungille kunnallisveroa jatkossa. Ajattelin julistaa tämän valtavan liki tuhatneliöisen tontin irkun autonomiseksi tasavallaksi. Jaa miksikö?

No, juttuhan on näin. Meistä jokainen maksaa ensinnäkin kunnallisveroa. Jonka seurauksena saa mm kunnallisia palveluita kuten terveydenhoitoa, hammashoitoa ja päivähoitoa lapsille koulusta puhumattakaan. Myös veden kustannuksista taidetaan osa kuitata sillä, siis vesimaksun lisäksi. No, nythän on tilanne se, että irkun lapset ovat olleet ilman sitä koulua kohta kaksi viikkoa. Junnu on ollut kaupungin järjestämässä kerhossa viimeksi marraskuussa. Irkkua ei hammaslääkäriin huolita koska jono on aina kiinni kun irkku sinne soittaa. Ja uusimpana tämä terveydenhoito. Kyllähän sinne lääkäriin saaaaa mennä jos ehdottomasti tahtoo ja on pakko, mutta minkään onnettoman poskiontelotulehduksen takia sinne ei kannata mennä, mikäli ei sitten halua vastalahjaksi noroa, rotaa tai adenoa, noin alkajaisiksi. Noroistakin saa tosin valita kahdesta eri mallista. Ja koska meillä on tällä hermoja raastavalla pakkokaranteenilla, siis irkun asettamalla, säästytty kaikilta muuta kylää kiusaavilta noroilta ja rotilta ja muilta, niin irkku päätti että antaa olla sitten vaan. Poika 13v menee isänsä kanssa isänsä paikkakunnan lääkäriin, siellä kun ei noroa ole näkynyt ainakaan vielä.

Joten, koska en käytä mitään palveluitakaan joita veroillani saan, miksi siis niitä maksaisin. Simppeliä, eikö? Ongelmallista tietysti on sikäli, että en tiedä kuka olisi autonomisen lilliputtivaltioni verokarhu. Vesilaitoksen johtajaksi valitsen tietysti mieheni, se kun nuo vedet on kotiin kantanut. Presidenttihän nyt on selvillä ilman sen kummempia vaalejakaan, sehän olen tietty minä itse. Samoin kuin pääministeri. Ja hallitus. Ja valtionvarainministeri. Hitto, ei tää mikään tasavalta oo, määhän oon diktaattori....

Jään tekemään uutta perustuslakia nyt tähän omaan kääpiövaltiooni. On sitten mitä perheelle näyttää kunhan olen valmis. Se on MORO!