Hyi hyi! HÄPEÄ! Tämän perjantai-illan kohokohta, Law&Order, Laki ja järjestys-sarja siis, sai irkun veren kiehumaan. Näön sumenemaan. Jalan hakkaamaan lattiaan. Sydämen pakahtumaan kivusta, vaikka kuinka sarja onkin "tosijuttuja jotka on muuteltu". 9v tyttö. Kauneuskilpailijatar. Löytyy kuolleena matkalaukusta, jonka kuvitellaan painonsa vuoksi sisältävän pommin. Ehei. Tyttö.

Hiukset vaalennettu. Nenä operoitu kalliilla plastiikkakirurgisella toimenpiteellä. Tuleva kauneuskuningatar. Kuollut sellainen tosin. Herra meitä varjelkoon siltä, että me emme laita koskaan lapsiamme näyttämölle, kilpailemaan siitä kuka on kauneimmin meikattu, kenen "nose-job" on onnistunein ja kenen valmentaja on opettanut parhaan "kävelytekniikan". Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen postauksen aihe. Se on vielä pahempi. Vielä inhottavampi. Vielä... irkkua itkettävämpi, oksettavampi, inhottavampi, raivostuttavampi.

Pedofilia. Irkku ei tiedä riittävästi pedofiileistä, heidän mielenliikkeistään, tai edes siitä miten heidän omaisensa kokee läheisen jonka tietää olevan pedofiili. Sitä irkku ei halua väittää, ja koska irkku ei tiedä, irkku luultavasti loukkaa monia. Omilla mielipiteillään. Pedofiileistä. Jaksossa oli pedofiili jolle oli suoritettu kemiallinen kastraatio. Tätäkään irkku ei tiedä, miten tämä käytännössä toimii. Mutta jos nuori liha houkuttaa, se houkuttaa, niin irkku on ymmärtänyt. Mediasta. Jutuista. Kertomuksista.

Irkulle on aivan sama, onko pedofiilin uhri 9v. Onko tämä 1v. Onko tämä 5v. Tai edes 15v. Sillä ei ole merkitystä. Ilmeisesti kuitenkin ainoa toimiva hoito pedofiileille on täydellinen sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle, johonkin jossa lapsia ei ole. Mitä elämää se on? Elät 50, ehkä 70 vuotta yhteiskunnan ulkopuolelle suljettuna, koska muutakaan ei ollut tehtävissä? Samaan aikaan siihen yhteiskunnan ulkopuolelle sulkemiseen käytetään resursseja joille olisi ollut käyttöä muuallakin lainvalvonnassa.

Onko tosiaan näin, että ainoa toimiva hoitomuoto pedofiilille on niskalaukaus? Onko tosiaan näin, että jos emme siihen yhteiskunnan ulkopuolelle sulkuun lähde, muita keinoja ei ole? Ja mikä tekee aivan erityisen surulliseksi olon, on se, että pedofiilikin on jonkun lapsi. Joku on tämän vaippoja vaihtanut, poskea suukottanut, peitellyt sänkyyn, rakastanut, hoitanut ja pelännyt että tämä satuttaa itsensä. Voi elämän käsi. Pedofilia lienee vitsauksista pahin. Itse en ainakaan äkkiä keksi pahempaa.

Miksi kaikesta tästäkin huolimatta irkun mielestä pedofiilit on alinta yhteiskuntaluokkaa. Sakkaa jota ei saisi olla? Miksi irkkua liikuttaa paljon vähemmän niskalaukaus kuin se oksennukseensa tukehtunut 9v siellä matkalaukussa? Eikö irkku vain osaa olla riittävän salliva? Eikö pedofilia, siinä missä alkoholismikin, ole sairaus? Ja sairaitahan pitäisi ymmärtää? Heitä pitäisi hoitaa? Onko irkku liian suvaitsematon? Koska irkun mielestä hoidollakin on raja.

Ei alkoholistia, joka ei millään tavalla osoita kymmenenkään vuoden jälkeen halua parantua, ei toipumisen merkkejä, ei irkusta silloin pitäisi sitä hoitoa jatkaa, antaa mennä vaan jos on mennäkseen, alkoholisti kyllä juo itsensä hengiltä ennemmin tai myöhemmin. Pedofiili. Sille irkku ei antaisi edes sitä kymmentä vuotta. Irkku antaisi yhden kokeilun. Jos ei toimi, niin pois pyörimästä täältä meidän joukoista.

Myös kemiallinen kastraatio aiheutti irkussa niskakarvojen nousua. Tarkoittaako tämä sitä, että joku meistä, tahtomattaan, tietämättään, saattaisikin perustaa perheen pedofiilin kanssa? Ja miltä se tuntuisi 20v avioliittovuoden jälkeen kun olisit kasvattanut lapset, pitänyt heidät turvassa, rakastanut ja vaikka mitä, kuulla että isä on käynyt kaikki nämä vuodet toteuttamassa omaa itseään? Tai äiti, ei kaikki pedofiilit ole miehiä. Ja entä jos vanhempi ei olisi kaikkina niinä vuosina tehnyt mitään, jäisi kerran himosta kiinni lapsen kimpusta. Myöhemmin selviäisi että rikosrekisteri on jo ennestään. Ajatuksina kamalia. Tuntemuksina järkyttäviä. Ja jos niin jollekin käy, varmasti musertavia.

Irkku vaikenee. Liikaa ajateltavaa.