Irkulla on täällä. Ja näyttää sujuvan ihan hyvin, ainakin vielä toistaiseksi. Speden pinnasänky, jonne nostettiin vaununkoppa jossa Spede koisasi ensi alkuun, sanotaan nyt tuollaisen pari-kolme kuukautta, on vähin erin muuttunut säilytystilaksi erinäisille vaatekappaleille tyyliin, pestyt pyyhkeet, sukat, housut, lakanat jne. Ja tämä säilöminenhän ei ole ollut millään tavalla systemaattisesti suunniteltua, ehei, liittyy lähinnä oireyhtymään nimeltä "ei ehdi just nyt viikkaamaan kaappiin". Ja suuri osa äideistä tietää kyllä mitä se tarkoittaa. Kun ehtisi, ei välttämättä muista. Ja kun läjä osuu taas silmään, ei luultavasti juuri sillä hetkellä ehdi. Ja eihän sitä sitten taas enää muista, ennenkuin puolikuolleena sänkyyn mennessä iltamyöhään kun se läjä taas osuu silmään. Ja ei kai kukaan täysijärkinen ihminen ala puoliltaöin ottamaan sitä riskiä, että herättää puoli taloa leikkimällä superäitiä?

Tänään irkku otti itseään ja läjää niskasta kiinni. Kun oli ensin imuroinut olkkarin, sohvat, sohvatyynyjen alustat, sohvien alustat, kaikki kolot joihin imurilla vähänkin pääsi, makkarin lattian, sänkyjen alustat, vaatehuoneen lattian, eteisen maton alta ja päältä, pakastimen alta, kenkätelineen alustan, kynnyksen kolot, siis kaikki mahdolliset paikat mihin imurin putken hiemankin sai sullottua pidemmälle. Sohvan alustoihin se ei tosin mahdu, joten alustojen imurointia varten täytyy sohvat kipata.

Vaununkoppa sai huutia, ei Spede sinne enää kunnolla sovi nukkumaan, iso poika, koko peti tuli möyhittyä pohjia myöten ja lakanat vaihdettua ja kas, sinnehän se poika sujahti päiväunille heti kun saatiin junnu vietyä kerhoon. Nyt on siis koisattu omassa sängyssä jo sujuvasti kaksi tuntia. Joka on irkusta ehdottomasti taputtelujen paikka. Irkku kun on alkanut jotenkin kummasti haaveilla omasta sängystä. Siis niin, että ainoa vieruskaveri on mies. Ja tämä taas johtuu ainakin parista eri seikasta.

Ensimmäinen on se, että irkku ja ukko kohtaavat sängyssä tätä nykyä tyyliin "kenes koipi toi on". Eihän siellä mitään voi tehdä kun yksi pieni ihminen röhnöttää välissä ja jos sänkyä hytkytät niin paitsi että tämä herää, pahempaa, luulee sitä hauskaksi leikiksi joka taas virkistää toisen riehumaan. Isoveljet opettaneet siis Speden hytkyvä-sänky-leikkiin, emme me vanhemmat. Olisi ihan kiva olla no, silleen lähekkäin, muutakin kuin sohvalla puoliltaöin viikonloppuna kun ei kerran aamulla tarvitse nousta. Miksikö puoliltaöin? Hitto, täällä isommat  harjoittaa vessa-, keittiö- ja asiarallia aina likemmäs yhteentoista. Ja jos ei mokomia näy, ei se tarkoita etteikö nämä saattaisi hetkenä minä hyvänsä rallata alas, ne kun ei varppina nuku ennen puoltayötä.

Toiseksi, Spede ei enää tarvitse sitä tissiä yöllä ja jotenkin itsestä on alkanut tuntua, että monesti pieni havahtelee puolihereille nimenomaan hytkyvän sängyn takia keskellä yötä. Se näet hytkyy ilman patjanrytkettä ja vaakamamboakin, ei tarvitse kuin miehen kääntää kylkeä niin sitähän voisi kuvitella olevansa pomppulinnassa. Jouset taitaa olla suht valmiit meitin vuoteesta. Ehkä aika on nyt juuri sopiva omaan sänkyyn, tai sitten ei, eihän päiväunet sitä vielä kerro. Ensi yö näyttää paljon enemmän, omaan sänkyyn kun ajattelin kaverin illallakin sijoittaa.

Niin, se tissi. Se on jäänyt nyt kokolailla kokonaan pois. Aamulla saan jotenkin houkuteltua pojan vielä naukut ottamaan, mutta siinä se sitten onkin. Spede ei enää tykkää äitin tissistä. Ja kun ei siitä tykätä, eikä sitä tahdota muuta kuin juuri ja juuri naukata aamulla niin tietäähän sen, eipä sieltä taida enää kohta mitään edes tulla. Joten meillä alkaa imetys olla ohi. Toisaalta ihan yes, toisaalta äitiä surettaa, mutta pitää muistuttaa itseään siitä tosiasiasta, että kukaan muu ei meillä tissiä ole syönyt edes kolmekuiseksi, joten tämähän on julmettu aika siihen verrattuna. Reilu 5 kuukautta, ei paha ei.

Kolmas syy Speden karkoitukselle irkun vierestä onkin sitten ihan irkku-itsekäs. Irkun selkä saattaisi olla paljon paremmassa kunnossa jos puolta yötä ei tarvitsisi nukkua tikkusuorassa asennossa. Spede on sen verran kova poika möyrimään unissaan, että monesti poika on aamuyöstä pää äidin ja jalat isin kainalossa. Isi ei tätä taida edes huomata, sen verran nautinnollisen kippuraisia tämän asennot on, mutta irkku kyllä huomaa. Varoo kääntymästä, nostelemasta polvia omaa mahaa kohti, ettei vain osu poikaa päähän eli irkku makaa paskajäykkänä sängyssä.

Ja niin paljon hyviä juttuja kun tästä Speden omaan sänkyyn siirtymisestä löydänkin, niin myöntää täytyy että tulen tätä aikaa kaipaamaan. Mikäli se ei nyt kerrasta onnistu, niin ei se haittaa, koetetaan sitten taas jossain välissä uudestaan. Voi voi. Tänään tajusin päivällä senkin, että Spede tulee kohta puoli vuotta. Missä on VAUVA? Se pieni, onneton rääpäle jonka koko elämä oli pelkkää unta ja tissiä. Ja siskot, tätä ette kyllä kerro eteenpäin... Kun tuon tajusin niin arvaatteko? Jep jep, vauvakuumeen esiastetta pukkasi päälle samantien. Irkku tilannee siis rouva tohtorirouvan ja ompeluttaa itsensä umpeen. Ei irkku voi koko kylää yksin täyttää. Juu.

Ja nyt, kaffin kautta kerholaisen noutoon, se on moro!