Ainoa sopiva otsikko tälle postaukselle. Ihminen, joka on suunnilleen silmät ristissä, ei juuri parempaan aamulla pysty, kuin joutavanpäiväiseen jorinaan. Onneksi tässä on vielä ruhtinaallinen puoli tuntia ennen kuin on pakko lykätä iso pyörä pyörimään eli herätellä joukkoja.

Mikä helketti siinäkin on, että miehen pitää herättää yöllä toteamaan sama asia jonka tämä on jo todennut, ja ennenkaikkea irkkukin totesi jo monta tuntia aiemmin. Kyllä, rokotukset nosti lämmön Spedelle. Kyllä, lämpö taas sai pienen nenän tukkeutumaan ja kyllä, silloin tutti ei toimi. Ja okei, oli siinä sellainenkin osio jota irkku ei ollut aiemmin päässyt toteamaan, eli Spede oli sekaisin päästään yöllä. Siis vähän vastaava kuin aikuisen tai isomman lapsen kuumehourailu, Spedellä se tosin ilmeni naureskeluna, hassuna huitomisena vasten vanhempien kasvoja ja silleen...

Mies kysyi tiukan kysymyksen, eikö sille voi antaa jotain lääkettä. Irkku kurkkasi kelloa, yhtä näytti ja totesi että ei, neljä tuntia aiemmin oli saanut. Mies vakuutteli irkkua siitä, kuinka kamalan kuuma poika on, juu, onhan se, mutta ei nyt sentään kekäleasteella, tuumi irkku ja teki sen, jonka jokainen kuumeisia lapsia vilvoitellut äiti tekisi eli avasi Speden yökkärit ja jätti peiton vain tämän varpaille. Mies oli jo sitä aiemmin siirtänyt Speden meidän väliin, joten homma oli aika simppeli suorittaa jopa unenpöpperössä. Mies totesi tähän, että ihan sekaisin se on edelleen silti johon ainoa vastaus jonka irkku osasi antaa oli Speden kädestä kiinni ottaminen. Joka näemmä toimii edelleen ihan yhtä rauhoittavasti kuin toimi silloin kun Spede oli ihan vauva vauva ja keskolassa. Spede katsoi tiukasti silmiin, puristi sormista ja simahti.

Niin se nenä, pari päivää antibioottikuurin aloitettuaan Spede näytti nuhan suhteen paremmalta, räkä muuttui takaisin kirkkaaksi tosin määrä tuplaantui... Ja kyllä, siihen se ilo sitten loppuikin, eli nyt Spede on suunnilleen samassa kunnossa nuhan kanssa kuin ennen kuuria vaikka kuurikin on vielä päällä. Räkä on muuttunut takaisin harmaaksi, tai oikeammin vaaleanharmaaksi. Irkku suunnilleen rukoilee, että astmapolin lääkäri olisi niin kertakaikkisen höveli ja suostui kurkkaamaan Spedeä junnun ajalla.

Ja tottakai kun mies on herätellyt yöllä, ei junnu halunnut jäädä ukkoa huonommaksi. Ennen kuutta kuului junnun sängystä kiekaisu "äiti noustaan jo". Irkku murisi takaisin että ei tasan nousta, pää tyynyyn, suu kiinni ja unta palloon vielä, pitää olla ihan hiljaa ettei Spedekin herää kun toinen on kuhkinut kuumeissaan yöllä ja kellokaan ei soi vielä puoleen tuntiin. Tulos, kitisevä junnu. Tulos, muriseva ukko. Tulos, vääntelehtivä Spede. Ja lopullinen tulos, kärttyinen irkku jonka olisi tehnyt mieli kaapata junnu kainaloon ja nakata hevon kuusikkoon. Sen sijaan että olisin tehnyt mieliteon mukaan, nappasinkin junnun kainaloon ja nakkasin tämän peittoineen sohvalle samalla kun koetin kiskoa vaatetta päälle. Ai kiasus sanon mä!

Jos joku on kiitollinen ensi viikon hiihtolomasta, niin se on irkku. Jos joku odottaa kesälomaa, niin se on irkku. Nämä liian aikaiset heräämiset yhdistettynä siihen päättömään aamuraviin joka alkaa jälleen kerran ihan hetken kuluttua, ovat ehdottomasti irkun listalla sijalla -100. Pitää ajatella positiivisesti, aamuravin jälkeen, oven sulkeutuessa viimeisen kouluunlähtijän perässä, onkin sitten rauhallista. Hiljaista. Tai olisi jos ei sähköjänis sotkeutuisi aina sukkiinsa tässä vaiheessa.

Ja nyt, joudun luovuttamaan ja todellakin hiippaamaan kerrosta ylemmäs. Aika monta herätettävää olisi ja hei, olipa hyvä että muistin, tänään on teinin synttärit! Vaikkakin irkku koetti väittää lapselle, että oikeampi juhlanaihe on ehdottomasti irkun ura. Kuusitoistavuotisäitiyspäivä siis. Kannatusta ei oikein tälle löytynyt, joten ehkä sitten tosiaan keskityn juhlistamaan sitä teinin kuusitoistavuotispäivää... Se on moro, pitäkäätten hauskaa, sano.