Ja pah. Romukoppaan joutaa kaikki pitämiset sanon mä. Piti siivota. En siivonnut. Piti pyykätä kopat tyhjäksi. No ihan hieman jäi vajaaksi homma. Piti käydä sittarissa. Menin lähikseen. Että ihminen osaa olla laiska silloin kun väsyttää. Sen sijaan laiskan ihmisen määritelmää hämää joissain määrin se, että irkku innostui väsäämään lapsille iltapalaksi vadelmasmoothieta ja peltileipää. Ja siivoilemaan köökkiä. Entraamaan olkkaria. Ja juu, ihan himpun verran loikomaan sohvallakin siinä sopivassa raossa.

Kun siis kävikin niin, että huonosti alkanut päivä muuttui vielä huonommaksi. Ja kummallista, mutta jokin hemmottelun tapainen lapsia kohtaan saa omankin mielialan kummasti kohoamaan. Tosin, irkku meni selvästi perä edellä puuhun. Ikäänkuin. Kun olisi pitänyt rangaista osaa penskoista ja rankaisinkin. Ja sitten palkitsin herkkuiltapalalla. Missä logiikka? No, kuten sanottua, oma mieliala koheni kummasti ja väsymyskin unohtui hetkeksi.

Selvennyksen vuoksi, huonosti alkanut päivä muuttui huonommaksi ihan ensin niiden pottujen manaamisessa. Seuraava selvä floppi iski kun piti junnua lähteä kuskaamaan kerhoa kohti. Poika 11v joutuu tiistaisin suorittamaan kymmenen minuutin lapsenvahtimushommimuksen, ja tänä aamuna muistin jopa muistuttaa poikaa kouluun lähtöä tehdessään jotta "muista tulla reippaasti kotiin että pääsen viemään junnun". Lapsenvahtimushomma johtuu taas siitä, että Spede nukkuu aina yhden aikaan jos vain on mahdollista. Ja kun kerran on, niin tiistaina nukutaan. Torstaina samaa mahkua ei ole, ja toisinaan se kostautuu kärttyisenä ja väsyneenä pikku-ukkona joka ei tahdo saada unen päästä kiinni.

Kymmentä yli yksi poika lompsi vihdoin ja viimein kotipihaan, viivyttyään vartin kotimatkalla tunnin. Ja syykin oli looginen, tottakai. Kun jäi touhuamaan vähäksi aikaa koulun pihaan. Ja sitten piti kävellä ihan hissukseen kun kaverin kanssa oli juttua. Ja jumankuikkeli. Irkkuhan siitä sitten peliverkkareitaan repimään ja kotiarestia paukuttamaan. Mikä lie kapinahenki poikaan oli iskenyt, muisti kyllä kuulemma että piti tulla mutta kun ei huvittanut. Perskuta niin sanon mä! Eli junnu meni kerhoon himpun myöhässä joka ei tietenkään ole katastrofi paitsi silloin jos irkku on suunnitellut lepuuttavansa lihojaan puoli tuntia heti junnun vietyään. Joka on siis mahdollista ennen prinsessan kotiutumista. Prinsessan kanssa kun niitä ei lepuuteta, tämä tarvitsee äireen jakamattoman huomion koulusta tultuaan.

Seuraavat peliverkkarien repimissessiot olikin sitten neljän kanttiin kun lähdin junnua hakemaan. Teini, jolle lapsenvahtimusnakki napsahtaa tuohon aikaan vuorostaan, viipyi kotimatkalla. Jopa siinä määrin, että irkku soitti että missä hitossa sitä luurataan. Olivat päässeet koululta myöhemmin joten ei siinä sitten paljon kannattanut repiä niitä verkkareitaan, ja teini ehti juuri kotiin ennenkuin olisi ollut pakko nyppiä Spede ylös sängystään ja junnun noutoon mukaan. Ja kuulkaa. Sitten ne verkkarit repesi totaalisti. Mikään ei ole niin rasittavaa kuunnella, kuin prinsessan kiljuminen siitä kuinka "junnu sai kerhossa pullaa ja mä tahdon kaverille sinne ja sinne vaikka kuinka olisi matkaa ja äiti on ilkee kun ei vie ja mä en usko sua". Ai ai että siinä meni kuulkaa kipotkin nurin irkun päässä niin.

Siinä sitten napsahti arestit jo prinsessallekin, eikä aikaakaan kun se kerhosta noudettu junnukin pääsi nauttimaan kotiarestista, joka tosin pahemman luokan vitsi kun ajattelee kaverin ikää. Eihän tuo muutenkaan koskaan mihinkään pääse omia aikojaan ja latujaan kulkemaan, mutta kovin se on tuosta hienoa kun hänkin sai arestia kun kerran isommatkin. Junnun kohtaloksi koitui musiikkikasetti josta kiskoi nauhan ulos. Siinä ohimennen, aikansa kuluksi vaikka kuinka tietääkin ettei niin saa tehdä. Kunhan nyt kiskoi, kun ei juuri sillä hetkellä sattunut olemaan mitään kodinkapinettakaan purettavaksi. Niin kuulkaa, peliverkkarit on ollut kova sana tänään, noin repimistarkoituksessa.

Ja kun kerran kaikki meni pyllylleen ja reisille ja silleen, päätin käyttää psykologiaa ja huusin penskoille, niille arestimalleille, yläkertaan että tunti aikaa siivota se huone jos tahdotte jotain hyvää iltapalaksi. Ja johan kuulkaa yläkerrassa luudat lakaisi ja lapset kokoili kamoja. Ihan hyvä syy tehdä nami-iltapalaa lapsille, jos sillä keinolla saa toiset siivoamaan sotkun jota on taas katsellut muutaman päivän ärsytystä tuntien. Ja nyt kuulkaa.

Junnu on punkassaan, prinsessa hammaspesulla ja irkulle iskee SE kiire. Speden iltapalatus alkaa ihan kohtsilleen, kunhan kaverin tulee nälkä. On tainnut toisella olla tänään niin tukevat eväät, että nälkä ei tule ihan vielä vaan ehkäpä venyy jopa lähemmäs ysiä. Spede pääsi tänään nauttimaan siitä vadelmakaurapuurosta. Josta piti kovin. Ja mahakin piti. Ja huomenna siitä pääsee taas nauttimaan. Aamulla. Ja jos edelleen kyseinen eväs on naminami ja mahakin pitää niin meillä siirrytään iltavellistä iltapuuroon. Juu. Niin se on.

Nyt poistun takavasemmalle, äänestä päätellen iini-piini-Spedeliini sai taas naksut eli kääntyi massulleen ja menetti hermonsa kun homma ei siitä sitten etenekään. Menen pelastamaan yhden kappaleen lapsosia nyt siis kärsimykseltä. Moro!