Sellainenhan minä olen, aina silloin tällöin. Ollut aina. Miksi se ihminen loppu viimeksi perusluonteeltaan koskaan muuttuu. Muistan jo lapsena, kuinka yksi työmiehistämme joskus sanoi äidille kuinka hän on monesti katsellut minun jäävän miettimään asioita. Kuinka katse jää paikoilleen ja näkee, kuinka olen uppoutunut omiin ajatuksiini. Kuinka kamalan ajattelevainen tyttö teillä onkaan.

Kyky ajatella on siunaus ja kirous, kumpaakin yhtä aikaa. Sen on varmasti jokainen ihminen huomannut monesti elämänsä aikana. Se on siunaus silloin, kun ajatukset toimii, kun ne johtaa johonkin, kun ne tuntuu hyvältä. Kirous ne on silloin, kun niiden kanssa jää painimaan ilman että löytää ratkaisua tai helpotusta tai kun ne tekee kipeää. Onneksi ajatuksia, jotka tekee kipeää, on harvoin. Tosin, silloin kun niitä on, ne lukitsee pitkäksi aikaa itseensä. Kulkevat mukana eivätkä päästä irti.

Sitä on pakko ihmetellä, miten tähän ikään ehtinyt ihminen ei vieläkään muistanut, kuinka ne ajatukset saa pois kyydistä. Kuinka saa olon paremmaksi. Minulle ajatukset on aina olleet jotain, jotka saa päästä pois kirjoittamalla. Sen ahdistuksen, pahan olon, toivottoman tunteen joka välillä tulee, se kaikki lähtee jatkamaan matkaansa kunhan kirjoitan. Viime päivien postaukset ovat helpottaneet kummasti oloa. Oman osansa helpotukseen on tuoneet kommentit joita olen saanut, joista olen löytänyt aina jotain uutta jolla mennä eteenpäin.

Väheksy en myöskään pillerien syönnin lopettamisen vaikutuksia, olen nyt ollut reilun viikon ilman niitä ja ehkä sekin osaltaan vaikuttaa. Etsin tietoa kyseisistä pillereistä netistä, kulkeuduin useammalle keskustelusivulle jossa käyttäjät vertasivat kokemuksiaan niistä, ja hämmästykseni oli aika suuri huomatessani, että en ollut läheskään ainoa käyttäjä joka oli kokenut mielialassa suuria muutoksia. Oli joukossa myös niitä, joille pillerit oli käynyt ihan hyvin, mutta ne joille ne ei käyneet kuvailivat oloaan hyvin samoin kuin minä, ja kaikilla heistä oli ollut samanlaista tuhruvuotoa kuukausitolkulla kuin mitä minulla pillereistä oli.

Päädyin myös pillerien omille tietosivuille jossa haittavaikutuksi kerrottiin juuri samat oireet joita itsessäni totesin. Haluttomuus, mielialan vaihtelut, väsymys, tiputteluvuoto. Suoraan sanottuna, harmittaa. Suunnattoman paljon, että lääkäri ei sanonut pillereitä antaessaan että haittavaikutukset on erittäin mahdollisia. Harmittaa, koska se olo mikä minulla oli syksyllä, se oli taivaallinen. Auvoinen. Onnellinen. En muista viimeisen viiden vuoden ajalta kertaakaan olleeni niin täynnä tarmoa, iloa ja kiitollisuutta elämää kohtaan kuin silloin olin. Tuleeko se olo takaisin nyt kun en enää syö pillereitä? Vai olisiko se olo joka tapauksessa kadonnut talven aikana, ilman että pillerien syönti vaikutti siihen mitenkään?

Kamalasti olisi taas uusia ajatuksia ja kysymyksiä, onneksi ne ovat nyt helppoja ajatuksia, niitä joihin ei tarvitse jäädä jumittamaan. Jotka ei vedä mieltä matalaksi eikä kisko akkaa perässään syvään veteen. Saa unohtumaan ajatuksiin.

Jatkan, nyt on mentävä laittelemaan koululaisia koulutielle. Se on moro!