sunnuntai, 23. maaliskuu 2008
Hyvää pääsiäistä!
Viikko takaperin lähdin kauppaan, tuohon lähikseen. Sata metriä omaa tietä, käännös vasempaan, parikytä metriä ja taas käännös oikeaan. Vilkkua sinne oikeaan viritellessäni olin näkevinäni liikettä repsikan puolen tuulilasinpyyhkijän seutuvilla. Pakkohan se oli sitten kunnolla katsetta sinne kohdistaa ja siinähän se, metsähiiri istui tuulilasinpyyhkijän päällä, karvat sekaisin ja silmät tapilla irkkua tuijottaen. Piti kuulkaa katsoa oikein uudemman kerran että hetkinen, olenks nyt seonnu lopullisesti mutta ei, kyllä se hiiri siinä olla nöpötti tiukasti.
Ja ei muuta kuin varovasti auto tien sivuun. Ettei salamatkustaja vaan tipahda kyydistä ja jää renkaan alle. Hiiri oli luultavasti aivan yhtä ihmeissään kuin irkku, joka ehti jo miettiä sitäkin että pitäisikö ajella takaisin omaan pihaan josko hiirulaisen koti siellä jossain ja osaako tuo sinne takaisin jos tässä jää kyydistä ja vaikka mitä vastaavaa mutta en sitten uskaltanut kun tosiaan, pelkäsin että reppana tippuu vielä ja jää alle. Hiiri tuijotti tiukasti aina siihen asti kun nousin autosta ja sille jotain siinä tuumasin. Siinä vaiheessa hiiri sai mahanalusen jalkoja täyteen ja kipaisi sivupeilin kautta maahan ja metsään kovaa kyytiä.
Enpä ole ikinä ennen tällaiseen tapahtumaan itse törmännyt, oli siinä naurussa piteleminen kun tajusin että viereisen kerrostalon ihmiset saattoi hieman ihmetellä mitä akka touhuaa kun auton tuulilasinpyyhkijöille juttelee. No, hiirimagneetti on ilmeisesti sitten kiinnitetty, kas kun tänä aamuna olin saada slaagin kun vessaan menin. Hitto, pyykkikopan reunalla istui hiiri. Joka ihmetteli varmasti yhtä paljon irkkua kuin irkku tätä, meni näet hetki ennen kuin hiirulainen tajusi että hitto, pakoonhan näissä tilanteissa kuuluu mennä. Ja sinne jonnekin pyykkikoneen taakse se sitten kirmasi, irkku nosti jalkoja ylös kun joku ääni muistin syövereistä sai tädin varpaat ja rotan mieleen. Tätiä puri näet rotta varpaaseen silloin kun irkku oli pikkuinen tyttö. Mummolan kellarissa missä vessa sijaitsi. No, hiiret nyt ei varmaan pure samaan tapaan, ei ainakaan tee mitään kavalia väijyjä varpaaseen purrakseen, mutta silti. Kammotti jotenkin kummasti.
Ja nyt irkulla on sitten hiiriongelma. Kun se hiirulainen on varmaan sinne vessaan tullut vesijohtojen läpiviennistä lattiasta. Luullakseni samainen hiiri tai ainakin samaa pesuetta kun vieraili viime kevättalvella keittiön roskiskaapissa niin että silloinkin irkulla oli slaagi lähellä. Vierailut loppui tosin kuin seinään kun ostin kannellisen roskiksen kaappiin. Eikä vessassakaan kyllä mitään syötävää hiiruskalle ole, sielläkin kun on kannellinen roskis. Vaan se ongelma. Sehän on siinä, etten tahdo hiirtä listittävänkään mutta en sen kanssa samaa vessaa silti jakaisi. Jotta pitäisikö se koettaa jollain napata kiinni. Mutta millä. Ja mitä sekään sitten auttaa, eiköhän tuo takaisin osaa vanhan talon välipohjaa myöten köpötellä. Voi hiittinen sanon mä!
Ja koska en ole edes varma joko tuo vessasta singahti takaisin sinne mistä tulikin, en uskalla laittaa pyykkiä koneeseen. Kun jos se hiiruska vaikka istuu siellä pyykkikopassa, vaatteiden alla ja puree irkkua sormeen jos irkku sinne menee ropeltamaan. Voi hiton hitto sanon mä. Olisittepa olleet näkemässä aamulla irkun seuraavan vessakeikan, harvat osaa niin tehokkaasti kolista vessaan mennessään kuin irkku osasi. Vessan kaapinkin avasin lievällä varauksella mekkalaa pitäen ja pytyllä istuin tietysti jalat ylhäällä. Ai tätä kamaluutta!!!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, jään tuumimaan tätä hiiriongelmaa...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.