keskiviikko, 19. maaliskuu 2008
Hyytelömössöä
Onneksi toisinaan aamulla on tapahtumaa josta voi kirjoittaa rivin tai pari. Kuten tänä aamuna kun herra Spede makoili lattialla maidon kiskaistuaan ja jäin oikein kuuntelemaan tämän jokeltelua. Äittä äittä äittä tuntuu olevan se eniten hoettu juttu ja herttinen sentään, että se kuulostaa siltä kuin toinen yrittäisi sanoa äiti. Tuskin nyt sentään, mutta kyllä irkku siinä pariin kertaan ehti taas miettiä että hittolainen, puhuuko se jo...
Muilta osin täällä onkin sitten ollut superhyper-tylsää. Joka taas johtunee siitä, että irkku ei vain herää millään. Tuntuu että koko päivä menee puoliunessa, olisiko tämä sitten vielä sen katalan influenssan jälkiseurauksia. Kun ei vaan toimi, kamala homma potkia itseään jatkuvasti kun jotain pitää tehdä. Kuten eilen. Oli ihan PAKKO mennä kauppaan. Jossa olenkin käynyt tosi taajaan, itse asiassa laittoi suorastaan naurattamaan kun hoksasin kauppaa kohti ajellessani että vakimarketti jossa meidän ruokaostokset tehdään, on saanut viimeksi nauttia tai kärsiä, kuinka sen nyt ottaa, irkun piipahduksista syksyllä. Just.
Ja koska irkku käy niin kovin usein asioita hoitelemassa, niin kauppareissu oli täynnänsä yllätyksiä. Siis niitä sellaisia joiden kohdalla miettii itsekin jo että onko sitä nyt ehkä hieman liikaa mökkiytynyt. No kas kun, irkku hyppäsi kärryyn ja kaasutteli kauppaa kohti ja tuumi siinä ajelun lomassa että hetkinen, kärryihin tarvitsee poletin. Jota irkulla ei tietenkään ollut sen takin taskussa joka oli päällä. Vaan ei hätää, viimeksi junnun kanssa astmapolilla käydessähän kolikkolokeroon jäi yksi 50 senttinen. Että sillähän ne kärryt. Pah, eihän sitä siellä enää ollut. Että risoi jo ennen kuin kaupan pihaan pääsin.
Kaupan pihassa kurvasin luonnollisestikin ruuturiviin johon olen aina tottunut auton jättämään. Kun siitä ei ole pitkä matka oville eli useampi kassi on helppo kiikuttaa autoon ja toisaalta, niihin ruutuihin jätetään autot peräkkäin eikä tarvitse miettiä että kuka ottaa ja kumauttaa lommon auton kylkeen ovellaan. Parkkikiekko paikalleen ja hieman kyllä laittoi miettimään, että mitäs tuo taksikuski joka oli edemmässä ruudussa nyt touhaa, kun tämä nousi vauhdilla autosta ja lähti irkun pirssiä kohti. Että voi huonoa fiilaria (se puuttuva poletti) piristää kanssaihmisen avuliaisuus. Taksikuski tuli näet ilmoittamaan, että saat sakot jos siihen jätät ja päivitteli, kun ruudut oli muutettu taksiruuduiksi ja kukaan sitä merkkiä siinä huomaa. Että ihan sakkorysäpaikan ovat vaan tehneet kun ei siihen taksitkaan mielellään pysäköi. Irkku oli enemmän kuin kiitollinen kuskille, sakkolappua siinä vähiten tuulilasin koristeeksi kaipasi.
Kauppareissukin meni sitten putkeen, kas kun kassaneiti antoi irkulle uuden poletin. Eli kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvä maku suuhun. Toisin kuin siitä edellisen päivän postikeikasta. Tilasin näet meille uuden peiton ja tyynyt hobbarista. Ja niitä sitten lähdin innolla hakemaan maanantaina ennen ukon töihin lähtöä samalla kun nappasin junnun kerhosta. Ajatuksena kuinka KIVA se onkaan sitten nukkua uuden kunnon peiton alla seuraava yö. Parkkiruudut oli täynnä, yllätys, ja koska junnu oli mukana en viitsinyt jättää autoa kovin kauas, tämä kun on sellainen elohiiri että ehtii autosta ulos viisi kertaa pienemmässä ajassa kuin irkku, joten ajoin sitten sikamaisesti sakkopaikalle postin eteen. Ja ei, yleensä en ajele sakkopaikalle, mutta jotenkin se sakkolappukin tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin se, että ryntään kieli vyön alla pelastamaan ihan just auton alle ryysäävää junnua. Sitä paitsi, en kerta kaikkiaan ymmärrä miksi siinä ei ole paikkaa. Kun ei auto ole siinä kenenkään tiellä. No, tieherrat on aina olleet viisaampia kuin irkku, minkä sille voi.
Irkku jätti auton siis sakkoruutuun ja manasi mielessään jo valmiiksi, että näinköhän tyynyt ja peitto tulee maksamaan liki tuplahinnan sakkolapun koristaessa tuulilasia. Ei tullut, onneksi, irkku ja junnu selvisi postireissusta viidessä minuutissa ja irkku nakkasi takapenkille kookkaan paketin. Hyvillä mielin kotiin ja pakettia avaamaan ja PAH! Siellä oli pelkät tyynyt. Edes lähetyslistassa ei ollut pienintäkään mainintaa peitosta, ei edes sitä "toimitetaan myöhemmin". Millä sen tilauksen tarkistaa muuta kuin soittamalla hobbariin, jota en tosin ole saanut aikaan, mutta muisti sanoo kyllä tiukasti tilausta vahvistaessani summan olleen tuplaten se mikä tyynyjen mukana tulleessa lapussa eli eiköhän se peittokin sieltä sitten tule kun ehtii.
Eli kuten huomaatte, täällä on ollut tylsää. Ei ole ihme että aivot surkastuu kun yöllä unet on töktök-katkonaisia ja päivisin tapahtumat mitä sattuu. Tänään olisi PAKKO pestä pyykkiä (yllätys) ja varmaan laitella sapuskaakin. Ja tässä jos missä irkku kaipaa potkun persiisiin, pitäisi MENNÄ viemään junnun eskarihakemus lähipäikkäriin. Perskele, kun joutuu itseään potkimaan jatkuvasti. Menen nyt potkimaan. Se on moro, ja viettäkää aurinkoisempi keskiviikko!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.